"Virikelapsi" kysyy: "Miksi mun pitää olla täällä?"

"Miksi mun pitää olla täällä?" Näin kysyi pieni poika surullisella äänellä päiväkodin eteisessä vetäessään ulkohaalaria ylleen. Hoitajana jouduin hetken miettimään, miten vastaisin pojalle "ammatillisesti" loukkaamatta perheen ratkaisua. Poika on yksi monista päiväkotien "virikelapsista", jotka ovat hoidossa äidin ollessa kotona. Äidit ovat tällöin yleensä äitiyslomalla, hoitovapaalla tai työttömänä.

Vuodesta toiseen päivähoidon henkilökunta ihmettelee tätä ristiriitaa. Miksi lainsäädäntömme (laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta) sallii tällaisen päivähoidon "hyväksikäytön", kun hoitopaikat pullistelevat liitoksissaan ja hoitajina näemme lapsen surun ja kaipuun kotiin äidin luo. Jo pienikin lapsi ymmärtää, että äiti on kotona ja reagoi siihen usein surulla tai kiukulla. Kaverit eivät koskaan korvaa omia vanhempia.

Päivähoidon henkilökunta on aitiopaikalla näkemässä, miten suomalainen lapsiperhe voi ja etenkin, miten lapset perheessä voivat. Monelta lapselta vaaditaan melkoista sopeutumiskykyä. Lapsella voi olla uusi isä tai uusi äiti, uusia sisaruksia, isäviikkoja, äitiviikkoja jne. Kun tähän soppaan lisätään vielä "turhat" hoitopäivät, on pieni ihminen aika lujilla.

Yhteiskuntamme ei tue vanhemmuutta, vaan on jo vuosia tukenut kasvatusvastuun siirtämistä vanhemmilta laitoksille; päivähoitoon ja koululle. Laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja päivähoidon maksujärjestelmä ovat konkreettinen esimerkki tästä. Päivähoidon antama varhaiskasvatus on nostettu arvoon mittaamattomaan, jolla mitätöidään kotikasvatus ja aliarvioidaan vanhemmuutta. Kuitenkaan parhainkaan ammattikasvattaja ei voi koskaan korvata lapselle oman isän ja äidin läheisyyttä.

Lasten kasvun ja kehityksen asiantuntija professori Liisa Keltinkangas-Järvinen suosittelee alle puolitoistavuotiaalle lapselle pelkästään kotihoitoa ja päiväkotien suuriin ryhmiin hän toisi lapset vasta yli 3-vuotiaina. Nykyisin lapset aloittavat hoidon yhä useammin jo alle vuoden vanhana.

Vauvojen tuominen hoitoon ei ole pelkästään taloudellisen tilanteen sanelema "pakko", vaan arvovalinta. Samanlaisesta arvovalinnasta on kyse myös silloin, kun vanhempaa lasta kiikutetaan hoitoon äidin jäädessä kotiin vauvan kanssa.

Varhaislapsuudessa luodaan pohja pienen ihmisen koko tulevaisuudelle. Jättipäiväkotien ja vauvaloiden rakentaminen ei ole ratkaisu paremman lapsuuden luomiseen, vaan yhteiskunnan tuki pitäisi osoittaa kotihoitoon ja viriketoiminta siirtää kokonaan päiväkodeista kerhoihin.

"Mä tykkään mun äitistä. Kun mä halaan äitiä, niin äiti halaa mua."

Arvokas lapsuus

Seinäjoki