Yhdeksäs sija Tokion olympialaisten 50 kilometrin kävelyssä oli Veli-Matti "Aku" Partaselle poikkeuksellisen tunteikas. Vielä vuosi sitten Partasen henkinen vointi oli jotain muuta kuin huippusuoritukseen tähtäävä urheilija toivoo.
Masennus oli vallannut mielen ja paniikkihäiriö kuritti äärimmilleen viritettyä kehoa. Paniikkikohtaukset iskivät kesken arkisten askereiden, mutta eivät vaivanneet kisoissa ja harjoitellessa.
– Altistavia tekijöitä olivat unettomuus ja stressi. Stoppi tuli siinä vaiheessa, kun kahvinkeiton kaltaiset arkiset asiat alkoivat tuntua ylitsepääsemättömän vaikeilta.
Partanen sanoo, että ongelmien taustalla olivat hänen itselleen asettamansa mahdottomat vaatimukset.
– Ajatusmaailmani itseä kohtaan oli julma. En antanut armoa, vaan ajoin itseni loppuun. Omatunto oli hyvä vain silloin, kun olin saanut tehtyä kovan treenin ja hoidettua sen päälle kaikki muut asiat. En arvostanut sitä, mitä olin, vaan koko ajan piti olla parempi.
Toipuminen alkoi Partasen päästyä ammattiavun piiriin. Nyt vointi on hyvä, mutta Partanen myöntää, että toipumisprosessi on kesken.
– En tiedä tulevasta, eikä toipumiselle voi asettaa aikataulua. Elän kuitenkin nyt unelmaani ja olen sinut itseni kanssa.