Tässä artikkelissa esitellään disinformaation lajeja ja kerrotaan, miten tiedon luotettavuuden voi varmistaa.
Disinformaatiolla tarkoitetaan harhaanjohtavaa tietoa, joka leviää mediassa. Se voi olla täysin keksittyä tai perustua osin totuuteen. Jos disinformaatiota levittää vahingossa tietämättä sen olevan epätotta, sitä sanotaan misinformaatioksi.
Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo on tehnyt disinformaatiosta ja sen tunnistamisesta useita artikkeleita ja podcastin Ylelle ja kirjan nimeltä Valheenpaljastajan käsikirja (2019). Vehkoo kirjoittaa, että usein disinformaatiota liikkuu sellaisista aiheista, joista liikkuu muutenkin paljon tietoa. Tällä hetkellä esimerkiksi koronaviruksesta liikkuu paljon sekä paikkansa pitävää että harhaanjohtavaa tietoa.
Mediataitokoulu on Kavin kanssa tehnyt oikein havainnollistavan julisteen aiheesta. Koontijulisteen mukaan vaikutteita disinformaation levittämisen taustalla ovat raha, valta, huomio, aate ja ajanviete. Vehkoo taas esittelee kirjassaan useita psykologisia syitä, miksi ihmiset ovat alttiita uskomaan disinformaatioon.
Disinformaation lajeja on useita
Joskus aivan tavallisen ihmisen tavallisessa some-päivityksessä oleva virhe voi lähteä leviämään laajalle tai joku voi levittää huhuja, joiden paikkansapitävyyttä ei pysty varmistamaan. On myös aivan tarkoituksellista virheellisen tiedon tuottamista ja levittämistä.
Valeuutiset muistuttavat uutisia, mutta ne eivät välttämättä perustu mihinkään faktoihin. Valeuutinen voi olla tekstiä, kuvaa, niiden yhdistelmä, videota tai ääniviesti. Oikeastaan se voi olla mitä tahansa, miltä oikeakin uutinenkin, paitsi totta.
On myös valemedioita, jotka muistuttavat ulkoisesti journalistisia julkaisuja. Niitä ovat esimerkiksi Mv-lehti ja Uber uutiset.
Mainontaa voi myös pitää harhaanjohtavana tekstilajina. Etenkin kosmetiikkamainokset lupaavat liikoja, sillä suurin osa mainostetusta tuotteen vaikutuksesta saatetaan saada kuvaan kuvankäsittelyohjelmalla. Erityisen tarkkana kannattaa olla myös etenkin fossiilisten polttoaineiden mainoksia kohtaan.
Harhaanjohtavaa mainonnassa on myös se, että journalististien juttujen ja mainosten ulkonäkö yhdenmukaistuneet ja asettelukaan ei välttämättä paljasta heti jutun tarkoitusta. Etenkin advertoriaaleja ja natiivimainontaa voi vaikea tunnistaa toimituksellisten juttujen joukosta, vaikka ne pitäisi merkitä selkeästi mainoksiksi.
Piilomainontaa voi joskus epähuomiossa päätyä journalistiseenkin juttuun ja kaupalliset yhteistyöt saattavat jäädä some-vaikuttajilta merkitsemättä.
Populismilla tarkoitetaan kansan enemmistön suosion tavoittelua. Populistiselle puheelle on tyypillistä esimerkiksi maahanmuuton yksinkertaistaminen, EU:n vastustaminen ja menneiden aikojen ihannointi. Populistilla harvoin on esittää rakentavia ehdotuksia tai kunnon perusteluja väittämilleen.
Lisää esimerkkejä populisteille tyypillisistä kommenteista voit katsoa Populismibingosta.
Propagandalla tarkoitetaan valtiojohtoista mielipiteen muokkausta. Usein tarkoitus on korostaa vastakkainasettelua ja oman maan ja sen kansalaisten hyvyyttä. Propagandaa levitetään erityisesti sotien yhteydessä, mutta myös esimerkiksi ennen brittien kansanäänestystä Brexitistä.
Harhaanjohtaminen ei ole välttämättä tahallista
Näennäistieteellä tarkoitetaan tieteeltä vaikuttavaa tutkimusta tai hoitomenetelmää, joka ei kuitenkaan oikeasti perustu tieteeseen. Rokotevastaisuus, hopeaveden suosio ja ilmastonmuutoksen kieltäminen ovat esimerkkejä näennäistieteestä. Näennäistieteen levittäjä voi uskoa sanomaansa vilpittömästi, mutta pahimmillaan näennäistiede voi olla vaarallista.
Erityisen hankala tapaus on esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilä, joka suosittelee lääkkeetöntä elämää ja ruokavalion muutosta parannuskeinoksi moneen sairauteen. Heikkilä on saanut huomautuksen Valviralta lääketieteen vastaisista menetelmistään, mutta hän jakaa silti niiden suosittelua.
Salaliittoteorioita on ollut koko ihmisen historian ajan, mutta internet on niiden leviämiselle oikein suotuisaa maaperää. Tällä hetkellä esimerkiksi QAnon-salaliittoteoria leviää nopeasti ja vaikuttaa imevän itseensä aikaisempia salaliittoteorioita.
Salaliittoteorioita käsittelevät totena jutuissaan esimerkiksi Magneettimedia, Vastarinta ja Sputkik news.Teologian tohtori Ville Mäkipelto taas käsittelee niitä kriittisesti Youtube-kanavallaan.
Satiiri on tekstilaji, jonka tarkoitus on naurattaa. Usein satiirin aiheet ovat poliittisia ja esitystapa saattaa muistuttaa uutisia. Jos yleisö ei huomaa, että kyseessä on hassuttelu, se saattaa ryhtyä jakamaan satiiria tulkittuaan sen todeksi.
Suomalaisia satiirisivustoja ovat esimerkiksi Umlaut, Uutissirkus sekä Lehti. Ulkomaalaisista satiirisivustoista tunnettuja ovat esimerkiksi The Onion sekä The Hard Times -sivustot.
Miten tunnistaa oikea tieto?
Luotettavan tiedon hankinnassa lähteitä kohtaan täytyy olla kriittinen. Täytyy esimerkiksi selvittää, kuinka tuoretta lähteen tieto on ja millaisiin asiantuntijoihin se nojaa. Tieteellinenkin tieto voi vanhentua uusien tutkimustulosten myötä.
Journalismin ihanteisiin kuuluu faktapohjaisuus, mutta nykyään (sosiaalinen) media on niin täynnä erilaisia sisältöjä, että journalismin on täytynyt ottaa käyttöön Vastuullista journalismia -merkki erottuakseen muista sisällöistä. Journalistin ohjeita noudattavat mediat voit tarkistaa täältä. Skrollaa noin sivun puoliväliin.
Joskus journalismikin erehtyy. Vastuulliset mediat kuitenkin korjaavat virheensä. Jos luotettavassa journalistisessa mediassa julkaistu juttu vaikuttaa disinformaatiolta, kannattaa katsoa, mitä muut luotettavat media aiheesta kirjoittavat. Jos maakuntalehdet, Yle ja Mtv uutisoivat samaan tapaan, juttu pitää todennäköisesti paikkansa.
Sosiaalisessa mediassa leviävien väitteiden paikkansapitävyyden voi tarkistaa myös itse tai faktantarkistussivustoilta. Suomalaisia faktantarkistussivustoja ovat esimerkiksi Faktabaari ja Huhumylly. Suurissa ulkomaisissa sanomalehdissä työskentelee päätoimisia faktantarkistajia, ja lehdet julkaisevat tietokantaa tarkistetuista faktoista, mutta Suomessa toimittajan tarkistavat itse juttujensa faktat.
Myös Euroopan unioni on mukana taistelussa disinformaatiota vastaan. Koronapandemian ja muiden vaikutusyritysten vuoksi Euroopan komissio on julkaissut tietopaketin disinformaation torjumisesta. Se on vain yksi osa EU:n toimia disinformaatiota vastaan. Niistä voit lukea kootusti lisää täältä.
Totuuden jälkeinen aika ei arvosta totuutta
The Washinton Post ylläpitää yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin valheista tietokantaa, jossa voi tarkastella presidentin esittämiä epätosia väittämiä päivittäin, kumuloituvasti tai aihepiireittäin.
Totuuden jälkeiselle ajalle tyypillistä on, että vaikka näitä väitteitä on tarkistettu, todettu virheellisiksi ja ne ovat kaikkien nähtävillä, tällä ei ole mitään vaikutusta presidentin suosioon. Journalistien tekemällä työllä eli vallanpitäjien tarkkailulla ei ole merkitystä, kun äänestäjät eivät kaipaa totta puhuvaa presidenttiä.
Disinformaatio leviää, kun totuutta ei enää pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Älä kuitenkaan ole kenenkään pelinappula. Opettele tunnistamaan harhaanjohtava tieto äläkä levitä sitä.
Jos haluat ilmiantaa huhun, virheen, valeuutisen tai muun disinformaation, se kannattaa tehdä sitä levittävälle sivustolle, jotta juttu poistettaisiin sieltä. Älä levitä disinformaatiota sisältäviä postauksia, sillä moni lukee vain otsikot tai katsoo kuvat, joten harhaanjohtava tieto saa lisää näkyvyyttä, vaikka tarkoitus olisi kumota se.
Tehtäviä
1. Pelaa populismibingoa. Valitse pelin kestoksi esimerkiksi noin tunnin kestävä tv-ohjelma, jossa on vieraana poliitikkoja, tai hitaammin etenevä kunnallisvaalien vaalikampanja-aika. Mitkä fraasit saat ruudukkoosi? Toistuuko joku useammin kuin muut? Mikä on harvinaista?
2. Tutki Antti Heikkilän tai Maria Nordinin verkkosivuja. Mihin heidän käyttämänsä menetelmät perustuvat?
3. Kokeile kirjoittaa oma satiiriteksti. Valitse aiheeksi jokin ajankohtainen uutinen. Miten saat siitä hauskan ja yhteiskunnallisesti kantaaottavan?
4. Mitä seurauksia siitä on, että totuuden arvostus vähenee yhteiskunnassa?
Lähteet:
Euroopan komissio. Disinformaation torjunta.
Kavi & Mediataitokoulu: Pelkkää feikkiä -juliste.
Vehkoo Johanna 2019: Valheenpaljastajan käsikirja. Kosmos.
Vihma Antto, Hartikainen Jarno, Ikäheimo Hannu-Pekka ja Seuri Olli 2018: Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos.
Hanna Hietikko