Jokainen oppii eri tavalla, esimerkiksi jotkut lukemalla ja toiset kuuntelemalla, toisille jopa ryhmätyön tekeminen on paras oppimiskeino. Oppilaiden arvioinnissa tulisi huomioida, että oppilailla on erilaisia luonteita.
Kaikki eivät ole ulospäinsuuntautuneita, joille isossa ryhmässä itsensä ilmaiseminen on luontevampaa. Siksipä opettajien pitäisi huomioida arvioinnissa vähemmän sitä, jos joku ei olekaan niin tuntiaktiivinen, mutta saa kokeista hyviä numeroita, sillä tuntiaktiivisuuden puute voi johtua vain oppilaan luonteesta, jolle hän ei voi mitään.
Opettajat sanovat, että hyvällä käytöksellä ja läksyjen tekemisellä saa jo oikein hyvän numeron, vaikka oikeasti todella monessa aineessa todistuksen numero tulee viimeisimmästä kokeesta, mikä on mielestäni epäreilua, sillä jollain oppilaalla voi olla vain huono päivä kokeen suorittamispäivänä. Sen vuoksi vaikka kuinka taitava olisikin, koko päättötodistuksen numero voi laskea. Siispä opettajien pitäisi, esimerkiksi kerätä vaikka vihkot ja tehtäväkirjat oppilailta oppilasta arvioidessa, jotta opettaja näkee oppilaan todelliset taidot.
Jos opettaja päättää laittaa oppilaat tekemään paritöitä tai suorittamaan esitelmän esimerkiksi luokan edessä, pitäisi opettajan ensinnäkin antaa oppilaiden valita parit itse ja kysyä oppilailta, onko jollain oppilaalla tarvetta tehdä työ jollain muulla tavalla esimerkiksi sen vuoksi, jos jotain oppilasta alkaa esimerkiksi ahdistamaan luokan edessä lukeminen. Mielestäni ketään ei saisi muutenkaan pakottaa mihinkään, sen sijaan antaa eri tapoja ja vaihtoehtoja oppilaalle tehdä tehtävä.
Veera Pajula, 8. lk, Seinäjoen yhteiskoulu