Kun olin kymmenen tai yksitoista, leikin nukkekodilla päivästä toiseen ja välillä tuli leikittyä siskojeni kanssa vaikka ja mitä, se oli sitä hyvää aikaa. Mutta mitä 11-vuotiaat nykyään tekevät? Koulusta tultuaan he kaivavat puhelimet esiin, avaavat Snapchatin ja alkavat siellä snappaamaan tuntemattomille.
Tupakkaa ja alkoholia näkee jo hyvin nuorten elämään kuuluvana, ja parisuhteet aloitetaan jo aivan liian aikaisin. Kaikki lelut on jo saatettu heittää varaston perälle tai annettu pienimmille serkuille. Myös käyttäytyminen ja sitä kautta esimerkiksi pukeutuminen on hälyttävää. Esitetään vanhempia kun ollaan, vedetään kireissä reikäfarkuissa menemään ympäri kaupunkia nilkat puoleen sääreen asti paljaana ja paljastavat paidat päällä.
Mutta miksi näin on tapahtunut? Johtuuko se sosiaalisesta mediasta, jossa standardit on nostettu korkeiksi ja vastaan tulee aika ajoin kuvia langanlaihoista malleista hienot vaatteet päällä? Vai siitä, että maailman myötä asiat vain muutetaan eri suuntaan ja ruvetaan pitämään niitä itsestäänselvyyksinä. Ottaa kipeää katsoa, kuinka 9-vuotiaat tanssivat Tiktokissa paljastavissa vaatteissa ja heiluttavat peppuansa kameralle. Myös useimpien nuorten roolimallit ovat vaihtuneet urheilijoista ja presidenteistä huippumalleiksi ja some-tähdiksi.
Mielestäni asialle pitäisi todellakin tehdä jotain. Mutta voiko sille enää edes tehdä mitään, kun yhteiskunta on jo kehittynyt siihen suuntaan ja on kehittymässä koko ajan eteenpäin. Vaihtoehtona voisi olla se, että vanhemmat kiinnittäisivät lapsiensa tekemisiin enemmän huomioita. Mutta toisaalta vaikka kuinka vanhemmat kiinnittäisivät heihin huomioita, joitain asioita menee aina ohi. Ei kukaan pysty tarkkailemaan lapsen jokaista liikettä niin ulkomaailmassa kun sosiaalisessa mediassa, se on mahdotonta, eikä kyllä mukavaakaan.
Olen vielä itsekin lapsi, en kiistä sitä. Ja vaikka siitä kun olin esimerkiksi kymmenen, ei niin kauaa ole. Mutta siitä juurikin huomaa, kuinka nopeasti ihmisten käsitys lapsuudesta on muuttunut näin lyhyessä ajassa. Uskon myös, että meidän vanhempamme, heidän vanhempansa ja niin edelleen löytävät aina kritisoitavaa seuraavan sukupolven lapsuudesta. Aina joku on väärin ja aina joku oli ennen paremmin.
Jos itse joskus saan lapsia, aion tilanteen mukaan yrittää antaa hänelle hyvän ja kunnollisen lapsuuden, mutta toki hyvästä lapsuudesta on kaikilla oma kuvansa. Toivon todella, että lapset eivät vielä hyppäisi päihteiden sun muiden mukaan, koska uskon heidän katuvan sitä joskus vanhempana, kun ovat addiktiossa. Haluaisin, että nykylapsien lapsuus kestäisi pitempään, sillä aikuisena kerkeää sitten olla kauan. Ei ole mikään kiire kasvaa.
Wilma Tamminen, 8E, Seinäjoen yhteiskoulu