LM-kysely: miten määritellään ”riittävä” julkinen tuotanto?

Avien tehtävänä on valvoa hyvinvointialueiden omavalvonnan toimivuutta.

Kyselyyn vastasi kaikista Manner-Suomen kuudesta avista joko ylijohtaja tai tämän sijainen.

Tulevassa sote-mallissa ei määritellä tarkkaa rajaa sille, miten iso osa sosiaali- ja terveyspalveluista on tuotettava julkisena palveluna, mutta edellytetään määrän olevan ”riittävä”. Toinen vaihtoehto palvelujen järjestämiseen ovat yritysten tai kolmannen sektorin kanssa tehtävät ulkoistussopimukset.

Kyselyyn vastanneista avi-johtajista kaksi ei pitänyt määrittelyä tarpeeksi selkeänä palvelutuotannon valvonnan osalta. Vain yksi vastaajista piti kirjausta riittävän selkeänä, ja kolme ei osannut vielä arvioida tilannetta.

Sen sijaan lakiesityksen muotoilut ylipäätään koettiin selkeämmiksi. Kolme vastaajaa piti muotoiluja valvonnan kannalta kaikkiaan tarpeeksi selkeinä.

Epäröintiä oli tosin tässäkin asiassa, sillä yhden mukaan muotoilut eivät ole tarpeeksi tarkkoja ja kaksi ei vielä osannut arvioida tilannetta.

Kysely lähetettiin tiistaina eli ennen kuin eduskunta hyväksyi sote-lait keskiviikkona äänin 105–77.

Itä-Suomen avin ylijohtaja Soile Lahti sanoo, että julkisen tuotannon vähimmäismäärä olisi ollut tarpeen määritellä tarkemmin, koska jokaisella hyvinvointialueella on omat erityispiirteensä.

– Joillakin alueilla on ulkoistettu laajoja kokonaisuuksia ja joillakin alueilla pidättäydytty vahvasti julkisessa palvelutoiminnassa. Valvonnan näkökulmasta ”riittävän” tarkempi määrittely olisi eduksi, Lahti sanoo.

Tarpeeksi selkeänä määrittelyä ei pidä myöskään vastuualueen johtaja Leena Räsänen Lapin avista. Hän näkee puutteita lain kirjauksissa laajemminkin. Räsänen ei perustellut kantojaan tarkemmin.

Pohjois-Suomen avin ylijohtaja Terttu Savolainen on tyytyväinen muotoiluun ”riittävästä” julkisesta tuotannosta.

– Lain kirjaus on yleistasoisena riittävä. Hyvinvointialueet määrittelevät hyvinvointipalvelujen tarpeen, määrän ja laadun. Ne valitsevat tuottamistavan, ohjaavat tuottamista ja valvovat toimivaltansa mukaisesti. Kukin hyvinvointialue on erilainen ja palveluntarpeissa on eroja. Siksi eksakti määrittely lainsäädännössä olisi liian kaavamaista, Savolainen perustelee.

Savolainen sanoo avien siirtävän painopistettä ennakoivaan valvontaan.

– Avit tulevat valvomaan erityisesti sitä, että hyvinvointialueiden omavalvonta toimii lain edellyttämällä tavalla. Parhaillaan kehitetään myös tietopohjia, joiden avulla valvontaa voidaan kohdentaa myös riskiperusteisesti.

Riittävyyskriteerin toimivuutta ei vielä osannut arvioida kolme vastaajaa. Heidän mukaansa tulkintalinjat muotoutuvat ajan mittaan.

– Tässä asiayhteydessä ”riittävä” on enemmän tai vähemmän suhteellinen käsite ja se on varmasti sitä tarkoituksella. ”Riittävyyttä” täytyy tulkita yksittäistapauksina. Lienee aika mahdotonta lainsäädännöllä asettaa kovin tarkkoja määritelmiä erilaisten tilanteiden varalta, ylijohtaja Marko Pukkinen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo.

Samalla linjalla on Lounais-Suomen avin ylijohtajan sijainen Ilkka Horelli.

– ”Riittävän” käsite jää valvovan viranomaisen arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Tulkinnat voivat vaihdella alueellisten erityispiirteiden mukaan.

Horelli arvioi, että lavea kirjaus voi monitulkintaisuudestaan huolimatta olla toimiva antaessaan viranomaisille liikkumavaraa. Hän vertaa kirjausta pelastustoimessa käytettävään muotoiluun ”huomattavasta” epäkohdasta. Tällä voidaan viitata palvelutasossa havaittuihin merkittäviin puutteisiin.

– Myös se perustuu viranomaisen arvioon, Horelli toteaa.

Kantaansa ei muodosta vielä myöskään johtaja Kristiina Poikajärvi Etelä-Suomen avista. Hän viittaa avien aiemmin antamaan yhteiseen lausuntoon, jossa todetaan ”riittävän” olevan käsitteenä tulkinnanvarainen, mikä voi aiheuttaa valvonnalle haasteita.

Lausunnossaan avit kuitenkin myöntävät, että julkisen tuotannon vähimmäismäärän täsmällinen määrittely olisi vaikeaa, koska olosuhteet vaihtelevat alueittain. Lausunnon mukaan laki antaa mahdollisuuden esimerkiksi yksittäisten terveysasemien ulkoistuksiin, jos järjestämisvastuu säilyy hyvinvointialueella.

Poikajärvi uskoo sote-uudistuksen parantavan potilaiden oikeus-turvaa.

– Uudistuksella olisi potentiaalisesti monia positiivisia vaikutuksia valvontaviranomaisten kannalta ja sen myötä asiakkaiden oikeusturvaan. Näistä voidaan mainita esimerkiksi valvonnan sisällön täsmentyminen ja nykyistä selkeämmät kriteerit ostopalvelutuotannolle, hän toteaa.

Hyvinvointialueet vastaavat siitä, että sote-palvelut järjestetään lain vaatimalla tavalla. Avien ja Valviran tehtävänä on valvoa sitä, että hyvinvointialueiden omavalvonta toimii lain edellyttämällä tavalla.

– Jatkossa tulemme tarvitsemaan sekä ennakollista että jälkikäteistä avien viranomaisvalvontaa. Vastuut ja tehtävät tarkentuvat toimeenpanovaiheessa, Savolainen arvioi.

Länsi- ja Sisä-Suomen Marko Pukkinen uskoo yhtenäisen valvontalinjan löytymiseen.

– Aveilla on erinomaiset edellytykset luoda yhtenäinen valvontakulttuuri, kun ne ovat yli kymmenen toimintavuotensa aikana saaneet organisaationsa toimimaan hyvin ja yhteistyö on muodostunut saumattomaksi, Pukkinen uskoo.

Sosiaali- ja terveysministeriö vakuuttaa yhtenäisen valvontalinjan muodostuvan.

– Yhteinen tulkinta varmistetaan koulutuksella ja keskinäisellä tietojen vaihdolla, sanoo hallitusneuvos Auli Valli-Lintu.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli