Meemit ovat monille tuttua sosiaalisen median sisältöä, mutta mitä ne oikeastaan ovat ja miten ne toimivat? Tässä artikkelissa kerrotaan meemien olemuksesta ja vaikuttimista niiden taustalla. Lopuksi tarkastellaan meemien tekemistä ja tekijänoikeuksia.
"Internetissä kierrätetään erilaisia aineistoja, joita kutsutaan meemeiksi (engl. meme). Monet niistä elävät vain hetken, toiset säilyvät kauemmin. Pohdi meemejä ilmiönä", kuului tehtävän 5. ohje kevään 2016 äidinkielen ylioppilaskirjoitusten esseekokeessa. Tehtävä on näennäisen helppo, ja moni tarttuikin siihen riemuissaan. Kaikkihan ovat nähneet meemejä ja kaikilla on niistä omakohtaista kokemusta, helposti puhelimen täydeltä. Meemien pohdinta ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, sillä ilmiö todella on laaja ja kehittyy jatkuvasti.
Esseekokeeseen ei ole sisällön suhteen yksiselitteisiä hyvän vastauksen piirteitä, mutta Ylen Abitreeni-lähetyksessä käytiin läpi, mitä ilmiöstä olisi ainakin pitänyt kokeessa vastata. Lähetyksen asiantuntijat vaativat vastauksilta erityisesti meemin määrittelyn yrittämistä, tehtävänannossahan puhutaan vain "internetissä kiertävistä aineistoista". Äidinkielen opettajat pohtivat myös, millaista sisältöä vastauksessa pitäisi olla. Toteutustavaltaanhan meemi voi olla esimerkiksi kuva, video tai gif. Olennaista olisi määrittelyn lisäksi meemien aiheiden luokittelu sekä ilmiön pohdinta esimerkiksi viihdyttämisen, vallan ja vaikuttamisen välineenä.
Meemin määritelmä
Tieteen termipankin mukaan meemi-käsitteen juuret ovat biologiassa, sillä kyseessä on "kulttuurinen geeni". Meemit siis käyttäytyvät geenien tavoin. Määritelmä on todella laaja, sillä se ottaa mukaan kaikenlaisten kulttuurillisen rituaalien, tapojen, tarinoiden, laulujen ja myyttien kopioitumisen ja muuntumisen evoluution tavoin. Meemin käsite onkin alkujaan peräisin evoluutiobiologi Richard Dawkinsilta. Meemien teoriaa on hänen lisäkseen kehittänyt toimittaja Susan Blackmore.
Meemi voi siis olla paljon enemmän kuin "netissä kiertävä aineisto". Kielitoimiston sanakirja tunnistaa meemin molemmat määritelmät: biologiasta peräisin olevan "kulttuurissa ilmeneviä piirteitä (esim. tapoja, taitoja ja asenteita), joiden katsotaan välittyvän yhteisöltä t. yksilöltä toiselle vars. jäljittelyn kautta" sekä internet-meemejä koskevan, puhekielessä meemejä tarkoittavan määritelmän "sosiaalisessa mediassa nopeasti ja laajalle leviävistä viesteistä, jotka perustuvat tav. kuvaa ja tekstiä yhdistelevän humoristisen idean muunteluun". Tällä Helsingin yliopiston opetusvideolla esitellään nettimeemien teoriaa lyhyesti ja perusteellisesti.
Suomessa nettimeemejä on tutkinut esimerkiski Eliisa Vainikka (2016). Hänen artikkelinsa mukaan meemin piirteitä ovat esimerkiksi seuraavat asiat: tavalliset ihmiset, epäkelpo maskuliinisuus, huumori, yksinkertaisuus, toisto, leikillinen sisältö, tunteiden ilmaiseminen, nurinkääntäminen (karnevalisointi), yllätyksellisyys ja "internetin ruman estetiikka". Aluksi meemit olivat nuoriso- ja alakulttuurien sisäistä viestintää, mutta nyt niitä käytetään yleisesti sosiaalisen median viestinnässä. Meemeillä voidaan osallistua keskusteluun kommentoimalla tai hämmentämällä, sillä meemit sekoittavat ja levittävät merkityksiä. Meemien sisältöä on alettu käyttää myös propagandatarkoituksiin, sillä se on virusmaisen helposti leviävää: viraalia. Nettimeemit voidaan ymmärtää nettihuumorin alalajina ja niiden huumori on sukua sekä sähköpostin välityksellä levitettäville humoristisille kiertokirjeille ja vitseille että poliittisille pilapiirroksille. Nettimeemejä lataamalla, jakamalla ja kuluttamalla ihminen sekä ilmaisee että rakentaa yksilöllisyyttään ja kuuluvuuttaan yhteisössä. (Vainikka 2016: 60–66.)
Vainikka tarjoaa artikkelissaan keinoja nettimeemien tulkintaan. Hänen mukaansa on ainakin viisi seikkaa, joita meemejä analysoitaessa pitää tarkastella: meemin konteksti, tunnerekisteri, muoto, tavoitteet ja rakennusaineet. Rakennusaineilla tarkoitetaan niitä konkreettisia aineksia, joista meemi koostuu, kuten kuvakaappausta tietystä kohtauksesta tai hokemaa tekstinä. Meemin jakokonteksti vaikuttaa siihen, mikä on meemin sanoma, mihin se ottaa kantaa. Tunnerekisteri taas tarkoittaa meemin ilmaisemaa tunnetta, joka voi olla vaikea tulkita sarkasmin tai ironian takia. Muodolla Vainikka viittaa meemilajiin eli kuuluuko se esimerkiksi johonkin jo vakiintuneeseen meemityyppiin. Meemin tavoitteita voi miettiä näiden aikaisempien pohjalta: mitä meemillä halutaan sanoa tai vihjata? Millainen ideologia meemin taustalla vaikuttaa? (Vainikka 2016: 74.)
Meemien tehtävä ja tavoite
Sosiaalisen median kaikkia osallistavassa keskustelukulttuurissa meemejä voi toisaalta ajatella sekä luovuuden ilmaisuna että toisten ajatusten ja tekemisten kopioimisena. Populaarikulttuuri, ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset on suosittua materiaalia, josta meemejä työstetään. Meemin onnistumiselle on tärkeää, että lukija tunnistaa sen viittaukset. (Heimo 2013.)
Suuri osa meemeistä on ensisijaisesti huvittavia tai viihdyttäviä, mutta meemejä ja niiden harmittomalta vaikuttavaa huumoria käytetään myös esimerkiksi ideologioiden levittämiseen tai vallan tavoitteluun. Tässä Ylen artikkelissa kerrotaan, miten meemit saattavat toimia porttina mielipiteiden polarisoitumiseen ja ääriajatteluun. Huumorilla vaikuttaminen on tehokasta, sillä lukija ei välttämättä edes huomaa vaikutusyritystä. Kun meemin jakajana vielä on tuttu ihminen, ongelmallistakaan sanomaa voi olla vaikea vastustaa.
Meemit voivat olla isossa osassa järjestelmällistä ja organisoitua vaalivaikuttamista, kuten Yhdysvaltain presidentinvaalissa 2016. Ihmiset voivat myös ryhtyä levittämään poliittisia meemejä huomaamatta ideologiaa tai vaikutustarkoitusta näin meemien taustalla, Sitran asiantuntija Ville Aula kirjoittaa. Huumorin keinoin manipulointi käy kuin huomaamatta.
Entinen Ylen toimittaja Jessikka Aro on tutkinut informaatiovaikuttamista ja etenkin venäläisiä trollitehtaita ja koostanut tiedoistaan kirjan Putinin trollit (2019). On olemassa ihmisiä, joille maksetaan palkkaa siitä, että he tuottavat disinformaatiota – kuten harhaanjohtavia meemejä. Tämä Ylen Trollitehdas-peli perustuu aitoihin materiaaleihin eli maahanmuuttovastaisiin ja rasistisiin meemeihin.
Meemien tekeminen on helppoa, mutta tekijänoikeuksien noudattaminen ei
Meemit leviävät kahdella tavalla: jäljittelemällä tai yhdistelemällä jo olemassa olevaa materiaalia. Netissä on saatavilla useita meemigeneraattoreita, mutta meemien tekemiseen voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kuvan- tai videonkäsittelyohjelmaa.
Jo olemassa olevan materiaalin käyttämiseksi pitäisi olla lupa. Tekijänoikeuksien kannata selkeintä on tehdä omat meemit itse otetuista kuvista ja videoista. Jos haluaa selvittää meemin alkuperän, apuna voi käyttää esimerkiksi selaimen kuvahakua. On myös sivustoja, joista voi olla hyötyä, kuten Knowyourmeme.comiin on vuodesta 2008 kerätty meemejä ja muita internet-ilmiöitä ja selvitetty niiden taustoja.
Myös meemien levittäminen voi rikkoa tekijänoikeuksia. Käytännössä meemein levittämistä voi kuitenkin olla vaikea valvoa ja rikkeistä saa harvoin rangaistuksia.
Lähteet:
Heimo, Anne 2013: Meemi tulee. Folkloristi, oletko valmis? ELORE. Vol. 20 – 2/2013. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. http://www.elore.fi/arkisto/2_13/heimo.pdf
Hirvonen, Tuomas 2019: Viihdettä vai aivopesua? Meemit vaikuttavat ajatuksiisi, etkä välttämättä edes huomaa sitä. https://yle.fi/uutiset/3-10941826
Vainikka, Eliisa 2016: Avaimia nettimeemien tulkintaan – Meemit transnationaalina mediailmiönä. Lähikuva – Audiovisuaalisen Kulttuurin Tieteellinen Julkaisu, 29(3), 60–77. https://doi.org/10.23994/lk.59500
Hanna Hietikko
