Näkökulma: Etelä-Pohjanmaan historia on korskea ja ainutlaatuinen – miksi maakuntakeskukseen saapuvalle siitä näkyvät vain rippeet?

Etelä-Pohjanmaan historia on ainutlaatuinen millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Suuret palikat ovat liikahdelleet lakeuksilla vuosikymmen ja vuosisata toisensa perään. On saatu aikaan yhtä sun toista, niin hyvässä kuin pahassa.

. Tuntuu, että tästä erityislaatuisuudesta ollaan maakunnassa joskus piinallisenkin tietoisia. Samaan aikaan eletään nurinkurisessa kuplassa. Mitä tästä korskeasta ja valtakunnallisesti omalaatuisesta historiasta näkyy lakeuden pääkaupunkiin saapuvalle matkailijalle? Rippeet, jos sitäkään.

. Tuntuu erikoiselta. Onhan näillä seuduilla nyt menneisyyttä millä maakuntakeskuksessa voitaisiin mällätä. Missä viipyy häjymuseo? Missä viipyy museo, joka esittelee eteläpohjalaisten joukkoliikkeitten historiaa vaikka vaihtuvin näyttelyin? Niitähän riittää äkkiseltään laskettuna: mustapukuiset körtit, vapaudenkaipuiset nuijamiehet ja lapuanliikkeen huurupäät, näin päällimmäiseksi.

. Siirtolaisuusmuseo sentään on. Suojeluskuntamuseokin, mutta sen pinnalta olisi syytä kääräistä pois pönötys ja mieluusti kärrätä ulos ne tahattoman koomiset vahanuket. Ripaus kriittisyyttä ja huumoriakaan ei alkajaisiksi tekisi haittaa.

. Maakunnan historiaa esitellään toki pienissä ja vähän suuremmissakin paikallismuseoissa hartaasti pitkin lakeutta, mutta tarkoitan nyt maakunnallista, keskitettyä ja kriittistä haltuunottoa.

. Seinäjoen ydinkeskustan liepeillä avataan parin vuoden kuluttua uusi museokeskus Tiklas. Sinne ollaan kokoamassa pysyvää näyttelyä Seinäjoen historiasta. Seinäjoen kaupunkihistorian kokoaminen ajantasaiseksi näyttelyksi on välttämätön tehtävä ja työ olisi ollut syytä tehdä aikaisemmin, esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten.

. Tiklas on iso rakennus. Olisipa hienoa, jos pytingistä irtoaisi tilaa myös toisenlaiselle näyttelylle. Ellei, niin perustettakoon sitten jonnekin muualle häjymuseo. Kyllä. Maalataan nyt överisti ja isolla pensselillä. Tällainen se on.

. Kävijän silmien eteen vyörytetään rautaisannos puukkojunkkarien aikaa. Kerrotaan ihmisistä, avataan ilmiötä tarinoiden kautta.

. Itsestään selvää toki on, että museo tarkoittaa nykyaikana paljon muutakin kuin vitriinissä nököttäviä esineitä. Häjymuseo ottaa haltuun museokentälle tulossa olevan uuden virtuaalitekniikan. Kävijä pääsee vaikka puukkohippoihin Härmään.

. Yksi osa esittelee häjyelokuvien monikymmenvuotista perinnettä; häjyleffathan on listattu jo omaksi elokuvagenrekseen.

. Eräässä nurkkauksessa kävijä voi sovitella jalkaansa kopiota Isontalon Antin ja Rannanjärven kahleista. Rekistä voi ylleen kääräistä vielä vanginvaatteet. Somerumpu myllää lisää kävijöitä.

. Häjyily on tietenkin vain pintakuorrutus, täky jolla vedetään kävijä museoon. Nyt ei olla näet pönkittämässä hölmöjä myyttejä.

. Häjymyseo on näet paljon muutakin: se on samalla väkivallan museo. Ha, kyllä. Toista sellaista ei Suomessa ole, ja Etelä-Pohjanmaalle jos jonnekin väkivallan museo passaa kuin puukko tuppeen. Museo pöyhii väkivallan eri muotoja ja yhteiskunnallisia syitä: Poliittista ja rakenteellista, yksilöistä ja kansaliikkeistä nousevaa. Kätkettyä, avointa, institutionalisoitua ja mytologisoitua väkivaltaa. Oikeutettua, oikeudetonta.

. Puukkojunkkareiden vanavedessä katsoja vedetään nuijasodan kuohuihin ja lapuanliikkeen kriittisiin vuosiin, väläytetään sisällissodan terroria, miksi ei vaikka noitavainoja, teloitettiinhan Suomen viimeinen noita Isossakyrössä. Yhdessä harppauksessa siirrytään nykyaikaan. Museo kysyy, paljastaa, viihdyttää, analysoi ja hätkähdyttää. Yksi vaihtuva näyttely käsittelee somevihaa.

. Paikalliset teatteriryhmät tarttuvat museon teemoihin. Tehdään ajankohtaista, annetaan kyytiä sille hampaattomuudelle, jolla Etelä-Pohjanmaalla on toisinaan tavattu omaan historiaan suhtautua. Museon salissa järjestetään seminaareja. Tänä vuonna se käsittelisi lapuanliikettä, jonka perustamisesta tulee kuluneeksi 90 vuotta.

. Infotiskillä matkailijalle on tarjolla muutamaa erilaista teemakarttaa. Ne kuljettavat museon aiheiden ja teemojen todellisille historiallisille paikoille eri puolille Etelä-Pohjanmaata.

. Näppituntumalta tekee mieli heittää väkivallan museon vetovoiman olevan ulkopuolelta tuleville matkailjoille vähintään yhtä suuri kuin Seinäjoen kaupunkihistoriaa esittelevän museon. Ellei suurempi.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Näkökulma: Etelä-Pohjanmaan historia on korskea ja ainutlaatuinen – miksi maakuntakeskukseen saapuvalle siitä näkyvät vain rippeet?

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Näkökulma: Etelä-Pohjanmaan historia on korskea ja ainutlaatuinen – miksi maakuntakeskukseen saapuvalle siitä näkyvät vain rippeet?

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje