Nurmosta kotoisin oleva Seppo Fränti kidnapattiin kaksikymmentä vuotta sitten Malesiassa – hätkähdyttääkö ja pelottaako enää mikään, kun on kokenut sellaisen kriisin?

HELSINKI

. Kaksikymmentä vuotta sitten raskaasti aseistautunut terroristiryhmä Abu Sayyaf kidnappasi malesialaiselta lomasaarelta joukon paikallisia ja ryhmän länsimaisia turisteja. Sissit veivät vangit Jolon saarelle Filippiineille. Joukossa oli Nurmosta lähtöisin oleva Seppo Fränti.

. Vankeuden toisena kuukautena kaappaajat suostuivat Fräntin pyyntöön ja hänelle tuotiin kynä ja paperia. Fränti alkoi piirtää. Luonnoksia syntyi seuraavina kuukausina kolmisensataa. Niissä olivat läsnä vuorokauden jokaisena tuntina tykyttävä epätoivo ja kuolemanpelko.

. –Sen tyyppisiä piirroksia en enää pystyisi tekemään, Seppo Fränti sanoo nyt.

. Elämä ylösalaisin . Fränti ja toinen suomalainen panttivanki Risto Vahanen vapautettiin 9. syyskuuta samana vuonna 140 päivän panttivankeuden jälkeen. Jolon saaren kokemukset käänsivät Fräntin elämän ylösalaisin.

. Mediahuomio oli omaa luokkaansa. Yhtäkkiä koko Suomi tunsi Lastenlinnassa askartelunohjaajana työskennelleen Fräntin. Kasvot tulivat tutuiksi myös kansainvälisessä mediassa.

. Jolon kokemusten aiheuttaman trauman syvyys oli mittaamaton.

. – En ollut enää sama ihminen. Siinä mielessä olin kuitenkin onnekas, että järki säilyi, Fränti sanoo.

. Hän jätti työnsä Lastenlinnassa. Alkoi kaksikymmentä vuotta kestänyt terapia. Tapahtui myös jotain muuta. Kävi niin kuin ihmiselle kriisissä usein käy: hän kääntyy elämänsä ydinasian puoleen.

. Olennaisen ääreen . Fräntille tuo ydinasia oli taide.

. Hän kertoo sen olleen elämässään läsnä aina, jo pitkään ennen Jololla syntyneitä piirroksia.

. Fränti oli opiskellut Ateneumissa, silloisessa Taideteollisessa ammattikorkeakoulussa, myöhemmässä Taideteollisessa korkeakoulussa.

. Tavallisesta nurmolaisperheestä lähtöisin olevan maalaispojan lähtö helsinkiläiseen taidekouluun ei ollut 1960-luvulla tavanomainen valinta. Fräntin vanhemmat kuitenkin ymmärsivät piirustuspaperin ääressä viihtyneen pojan mieltymykset.

. – Minua kannustettiin aina, hän sanoo.

. Luovuus kulki myös verenperintönä.

. – Isä oli puuseppä, joka osasi nikkaroida mitä hyvänsä. Kotona yksi huone ullakolla oli täynnä hänen töitään.

. Ateneumin jälkeen Fränti opiskeli askartelunohjaajaksi. Työpaikallaan Lastenlinnassa hän muun muassa ohjasi psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten taideterapiaryhmiä. Fränti työskenteli Lastenlinnassa yli kaksi vuosikymmentä ennen kohtalokasta sukellusmatkaa.

. Syvää lohtua . Jolo muutti paitsi Seppo Fräntin elämän myös hänen suhteensa taiteeseen.

. Kipinä taiteen hankkimiseen oli syttynyt jo 1970-luvulla. Todella aktiivinen keräily alkoi kuitenkin vasta Jolon kokemusten jälkeen.

. Fränti sanoo, että hänen suhteensa taiteeseen syveni. Siitä tuli vakavaa, intohimoista, etsivää.

. – Ammensin taiteesta syvempää henkilökohtaista merkitystä. Sain hankkimistani teoksistani valtavasti lohtua. Monesti saatoin vain katsella pitkään jotain maalausta ja itkeä. Kävin siinä läpi Jolon aikaa.

. Seppo Fräntistä tuli suomalaisen kuvataidemaailman omaleimaisimpia keräilijöitä. Fränti sanoo, ettei ollut tietoisesti matkalla sellaiseksi.

. – En koskaan hankkinut teoksia sijoitusmielessä. Tapani kerätä on erilainen kuin sellaisen, jolla on rikkauksia.

. Fränti osti teoksia etupäässä nuorilta, uransa alussa olevilta taiteilijoilta. Hän sanoo kohtaamisten ja keskusteluiden taiteilijoiden kanssa olleen tärkeä osa keräilyä. Jokaisen teoksen takana on tarina siitä, miten se päätyi Fräntin kokoelmaan.

. Fränti sanoo, että lähtökohta on aina tunne; selittämätön sielunliikahdus.

. – Minuun eivät iske pinnalliset ja teennäiset asiat. Arvostan rehellisyyttä ja aitoutta.

. Monen Fräntin kokoelman teoksen tematiikassa peilautuvat myös Jolon kokemukset, kuolema ja pelko.

. Kokoelma esille . Eräs polku tuli loppuun kolmisen vuotta sitten, kun Seppo Fränti päätti lahjoittaa kokoelmansa Kiasmalle. Jokin aikakausi oli päättynyt.

. – Olin aina haaveillut, että joskus vielä näen oman kokoelmani esillä jossain muualla, Fränti sanoo.

. Teoksia oli kertynyt yli kuusisataa. Niitä oli limittäin, pinoittain ja kerroksittain Fräntin helsinkiläisasunnossa. Teosten luettelointi ja sijoittaminen Kansallisgallerian kokoelmiin vei aikaa. Kesti toista vuotta ennen kun kaikki lahjoitetut teokset oli saatu haettua Fräntin kodista pois.

. – En olisi uskonut, että Kiasma ottaa vastaan näin valtavan määrän teoksia. Olen onnellinen, että niin tapahtui, hän sanoo.

. Nyt haave kokoelmanäyttelystä on toteutumassa.

. Kiasma on koostanut laajasta kokoelmasta parinsadan teoksen näyttelyn. Sen oli tarkoitus avautua maaliskuun 26. päivä. Koronaepidemia laittoi aikataulut uuteen uskoon. Näyttely avautuu, kun taidemuseot taas avaavat ovensa ja on esillä ensi vuoden tammikuuhun saakka.

. Fräntin kokoelman pohjalta tehty kirja Hullu rakkaus ilmestyi pari viikkoa sitten. Muistona panttivankidraamasta muutama Fräntin Jololla tekemä piirros on päätynyt teoksen sivuille. Kirjan nimi kuvaa Fräntin suhdetta taiteeseen: siinä ei ole kyse järjen vaan tunteen asiasta.

. – Siitä huolimatta ettei minulla ole rikkauksia, olen saanut aikaan mittavan kokoelman. Olen käyttänyt elämäni ja rahani taiteeseen enkä kadu hetkeäkään.

. Kun on kokenut sellaisen kriisin kuin panttivankeus luulisi ehkä, ettei yhteiskunnan perustuksia ravisteleva virusepidemia hätkäytä. Onko näin?

. Seppo Fränti tyrmää oletuksen.

. – Suhtaudun tähän erittäin vakavasti. On mietittävä, miten maailmassa kriisin jälkeen jatketaan, hän sanoo.

. Erään asian hän toteaa kuitenkin oppineensa 140 vankeuspäivän aikana kaksikymmentä vuotta sitten: ihmisessä vahvinta on elämän ja selviytymisen vietti.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Nurmosta kotoisin oleva Seppo Fränti kidnapattiin kaksikymmentä vuotta sitten Malesiassa – hätkähdyttääkö ja pelottaako enää mikään, kun on kokenut sellaisen kriisin?

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Nurmosta kotoisin oleva Seppo Fränti kidnapattiin kaksikymmentä vuotta sitten Malesiassa – hätkähdyttääkö ja pelottaako enää mikään, kun on kokenut sellaisen kriisin?

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje