<p>Vakavasti sairaan vuodepotilaan kuolema Alavudella koskettaa ja järkyttää. Potilas kuoli äitinsä kotiin joulun alla 2020. Potilaan hoitajina toimivat hänen 1960-luvulla syntyneet vanhempansa. Äiti oli omaishoitaja, muualla asunut isä osallistui poikansa hoitoon.</p>.<p>Äiti ja isä saivat Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa ehdollisen vankeustuomion törkeästä kuolemantuottamuksesta. Vainaja kuoli epilepsiakohtaukseen, mutta kuolemaan vaikuttivat aliravitsemus ja nestevajaus. Oikeus katsoi, että vanhemmat eivät olleet huolehtineet potilaalle tarpeellisten lääkkeiden ja ravinteiden hankkimisesta.</p>.<p>Poika oli ollut vuorotellen laitoshoidossa ja kotihoidossa. Kotona hänen tilansa huomattiin heikentyvän ja vanhempia ohjeistettiin hoidosta. Kun korona iski, potilas jäi kokonaan kotihoitoon ja seuraukset olivat murheelliset.</p><p>Ulkopuolisen on vaikea arvioida vanhempien toiminnan perimmäisiä syitä. Loppuivatko omaishoitajien voimat, mutta ei ylpeys? Joka tapauksessa kuolemasta käytävän yhteiskunnallisen keskustelun ei tulisi keskittyä tapauksen yhteydessä tuomittujen vanhempien demonisointiin, vaan siihen, miksi näin pääsi käymään ja mitä voimme tehdä toisin.</p> .<p>Alavudella kuoli yhteiskunnan kaikkein heikko-osaisimpiin kuulunut jäsen, ihminen, joka ei kyennyt huolehtimaan itsestään ja jonka kuoleman poliisit totesivat useita päiviä kuoleman jälkeen. Tällaisessa asemassa olevan ihmisen kuuluisi olla hyvinvointivaltion silmäterä. Totuus on, että juuri hänen kaltaisensa on hyvin todennäköinen unohdettu ihminen. Oikeuksiensa perään voi huutaa vain jos siihen kykenee. Kovinta ääntä pitävät ne, joilla siihen on eniten voimia.</p> .<p>Kehitysvammaisten tukiliiton edustaja totesi Ilkka-Pohjalaiselle, että tapaus on äärimmäisen harvinainen, mutta liitto on huolissaan perheiden jaksamisesta. Konkreettisia, kotiin annettavia palveluja on liian vähän. Laitospaikkoja ei ole tarpeeksi.</p> .<p>Määristä ja tarpeista voi vetää sen johtopäätöksen, että ongelmana eivät ole palveluiden tuottamiseen käytettävissä olevat resurssit, vaan kohdentaminen. Suomen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tila ei ole kehuttava ja tulevaisuus on sumea, mutta tilanne ei ole niin huono, etteikö täysin muiden varassa olevien ihmisten huolehtimiseen ole olemassa varaa ja voimaa.</p> .<p>Meillä on myös aivan varmasti tieto näiden huonoimmassa mahdollisessa asemassa olevien olemassaolosta. Kyse on viime kädessä tahdosta. Ja siksi tämän loppujen lopuksi yltäkylläisyydessä elävän yhteiskunnan ja siihen osallistuvien ihmisten kuvajainen on niin ruma. Alavuden vainaja ei ole ensimmäinen heikko-osainen, jonka huolehtimisen me kaikki yhdessä olemme lyöneet laimin.</p>."Tällaista ei saa Suomessa tapahtua" – Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan kotiin annettavia palveluja on liian vähän.Vaikeasti sairas poika kuoli äitinsä kotiin Alavudella, poliisi löysi osin hoidotta jääneen vainajan vasta useita päiviä kuoleman jälkeen