Pääkirjoitus

Aluevaalien tulos tarkoittaa paluuta politiikan perusasioihin

Puheenjohtaja Riikka Purra ja Matti Putkonen perussuomalaisten vaalivalvojaisissa Helsingissä 23.1. Lehtikuva.
Puheenjohtaja Riikka Purra ja Matti Putkonen perussuomalaisten vaalivalvojaisissa Helsingissä 23.1. Lehtikuva.
Kuva: Vesa Moilanen
Jaa artikkeli

Aluevaalien erikoisin hetki oli perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran ankeahko ”kiitospuhe” kannattajille. Kiitoksia ei herunut kenellekään, mutta sitäkin enemmän syytöksiä ja hatusta vedettyjä selityksiä äänikadolle.

Pettymystään nieleskelleen Purran tulosanalyysi oli tyhjentävä – perussuomalaiset olisivat menestyneet, jos sen kannattajat olisivat äänestäneet.

Purra kutsui vaaleja demokratian irvikuvaksi ja syytti muita puolueita asiakysymysten ohittamisesta vaalikampanjassa. Sen takia äänestämisen koettiin turhaksi. Ja päälle perussuomalaisilta, legendaariselta toripuolueelta, evättiin koronan varjolla myös ihmisten tapaaminen.

Terapeuttisten tulkintojen ansiosta rökäletappiokin alkaa lopulta maistua torjuntavoitolta. Äänestäjien aliarvioimisella ei näytä olevan enää mitään rajaa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Aluevaalien äänestysprosentti oli odotetun matala, mutta kuntavaalien jälkeen sen ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään. Prosentti on laskenut vaali vaalilta, ja oli vain ajan kysymys, milloin nukkuvien puolueella on enemmistö.

Kaikki saavat nyt äänensä kuuluviin sosiaalisen median kuplissaan, joissa jaetaan peukkua peukun perään. Ihmiset alkavat kuvitella, että omalla seinällä sekoilulla olisi laajempaakin vaikutusta maailmanmenoon. Ei ole.

Nyt äänestämään lähti se joukko kansasta, joka on kiinnostunut yhteisistä asioista ja uskoo perinteiseen edustukselliseen kansanvaltaan. Se on hidastempoinen tapa luovuttaa omaa päätösvaltaa ennustettaviin ja turvallisiin käsiin.

Onnenonkijat ja ihmeidentekijät jauhautuvat nopeasti murusiksi demokratian myllyssä, ja politiikan todellisuus hioo kyllä muistakin turhat kulmat pois.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suomessa elettiin vuosikymmeniä kolmen suuren puolueen aikoja, jolloin hallitus muodostettiin kulloisenkin vaalituloksen pohjalta yhden tai kahden valtapuolueen varaan.

Hallitusta suojattiin keräämällä pienemmistä puolueista tarvittava enemmistö, jotta oppositio ei pystyisi kaatamaan hallituksen aikeita mennen tullen.

Tällä vuosituhannella kolmen suuren, kokoomuksen, SDP:n ja keskustan, hegemonia on ollut uhattuna. Mutta nyt näyttää taas siltä, että puoluekenttä olisi matkalla entiseen.

Kolme suurinta puoluetta erottuivat poikkeuksellisen selvästi omaksi ryhmäkseen aluevaaleissa, sillä kaksi kolmesta äänestäjästä valitsi nyt jonkun niistä.

Kokoomuksen voitto ja SDP:n vakaa kannatus eivät olleet iso yllätys, mutta sellainen on ilman muuta keskustan ja sen puheenjohtajan Annika Saarikon onnistuminen.

Keskusta on ehditty laskea jo monta kertaa auringonlaskun puolueeksi, mutta aluevaaleissa se käytti kotikenttäetunsa ja vanhan peruskannatuksensa hyväkseen.

Moni keskustan kannattaja vastusti puolueen menoa SDP:n johtamaan hallitukseen, eikä oppositio ole totisesti sanansäilää säästellyt. Se on maalannut kuvaa holtittomasti velkaantuvasta vihervasemmistohallituksesta, jonka apupuolueena keskusta on pettänyt muiden ohella myös peruskannattajansa.

Keskustan johto on puolustautunut sillä, että vain hallituksessa se on voinut edesauttaa niitä tavoitteita, joita varten puolue on ylipäätään olemassa. Yksi tavoitteista on ollut maakuntahallinto.

Tässä mielessä aluevaalit olivat keskustalle elämän ja kuoleman kysymys sekä myös stressitesti hallitusyhteistyölle. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja Saarikon olemukset viestivät vaaliyönä, että tulos oli molemmille erittäin mieluinen.

Ero eniten kannatusta saaneeseen kokoomukseen on niin pieni, että jokainen kolmesta suuresta voi onnitella itseään omanlaisenaan vaalien voittajana.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Perussuomalaisilla on vakavan itsetutkiskelun paikka, sillä eduskuntavaaleihin on vuosi ja vähän kaikkeen tyytymättömällä Purralla on johdettavanaan huonosti kurissa pysyvä joukko.

Hän valitti asiakysymysten puutetta vaalitaistelussa, mutta ei vaali-iltana enää muistanut, että juuri perussuomalaiset itse veivät keskustelun vauhdilla väärille urille.

Puolue otti sosiaalisesta mediasta ja sähköisestä mainonnasta kaiken irti aluevaaleihin liittymättömillä irtiotoillaan, mutta tulos ei imartele.

Yksi vaalien yllättäjistä oli perussuomalaisista erotetun Ano Turtiaisen Valta kuuluu kansalle -puolue. Se sai edustajansa myös Etelä-Pohjanmaan aluevaltuustoon, kun rokotekriittiselle seinäjokelaiselle Heli Rämäkölle keskitettiin ääniä onnistuneesti eri puolilta maakuntaa.

Aika näyttää, onko tällaisen väen lähtö puolueesta perussuomalaisille etu vai haitta. Kolmen suuren menestys viittaa siihen, että ihmiset hakevat äänestyspäätöksillään taas perusturvaa, jota yhden asian liikkeet harvoin tarjoavat.

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje