Huippu-urheilun takahuoneissa paiseita peitellään laastareilla

Kansainvälisen huippu-urheilun markkina-arvon mittaamiseen voi käyttää monenlaisia mittareita, mutta maallikolle riittää yleensä termi käsittämätön.

Joku viaton kansalainen saattoi ihmetellä, mikä vimma oli järjestää Tokion kesäolympialaiset keskellä koronapandemiaa ja ilman yleisöä. Syitä oli varmasti joka lähtöön, mutta vähintään kaksi miljardia syytä voi heti nimetä. Mediayhtiö Discovery nimittäin maksoi kesäolympialaisten tv-oikeuksista reippaasti yli kaksi miljardia dollaria.

Joulukuussa ovat tulossa jalkapallon MM-kisat Qatarissa. Niitä on kuvattu huippu-urheilun mädännäisyyden huipentumaksi korruptioineen ja ihmisoikeuksien loukkauksineen.

Ja kaiken takana on taas raha: yksin kisastadionin ja sitä ympäröivän ”kaupungin” rakentaminen on maksanut arviolta 40 miljardia euroa.

. Rajaton korruptio leimaa jo kaikkia kansainvälisiä huippu-urheiluorganisaatioita. Urheileva maailma on toden teolla heräämässä tilanteeseen, jossa ihmisoikeuksia poljetaan urheilun varjolla estoitta niin Venäjällä, Kiinassa kuin Qatarissakin.

Aika näyttää, riittääkö kansainvälisellä yhteisöllä voimaa toteuttaa tavalla tai toisella boikotteja, joilla aavikkokisoja on siellä täällä uhattu.

Suomessakin likapyykkiä pestään näkyvästi, mutta ei niinkään rahan takia. Eri lajeista on paljastunut väärinkäytöksiä, painostusta, eriasteista häirintää ja jopa fyysisen koskemattomuuden loukkauksia.

Varsin usein tapaukset tulevat urheilua seuraaville täytenä yllätyksenä ja aiheuttavat hetkellisesti isonkin pettymyksen.

Tapaukset eivät ole yksipuolisesti sukupuolittuneita, sillä tuomittavaan käytökseen ja painostukseen ovat syyllistyneet miehet, naiset, valmentajat, taustahenkilöt ja joissakin tapauksissa jopa joukkueen muut pelaajat.

. Yhdistävä tekijä on ollut aina tietynlainen valta-aseman hyväksikäyttö. Taustalla on voinut olla valmentajan sairaalloista kunnianhimoa, jonka välineeksi lapset tai nuoret ovat joutuneet.

Arkipäiväisimmin käsitykset valta-aseman käytön rajoista ja yhteisistä tavoitteista törmäävät lasten ja nuorten joukkueurheilussa. Avoin keskustelu on ainut toimiva tapa ratkaista näitä ongelmia, joita ihmisten normaaliin kanssakäymiseen aina liittyy.

Seksuaalisuuteen liittyvät ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavat väärinkäytökset tulevat valitettavasti usein ilmi vasta vuosien päästä. Kun häirinnän tai painostuksen kohteeksi joutuneista joku uskaltaa puhua julkisesti, kerä alkaa purkautua.

Jos asioihin ei ole tiedetty tai osattu puuttua ajoissa, kaksoiselämästä on tullut häirintään syyllistyneelle ihmiselle toinen luonto, jota uhrien reaktiot ovat sairaalla tavalla innostaneet.

Häirinnästä tekee vaikeasti pois kitkettävän juuri selittämätön syyllisyydentunto ja häpeä, joka estää uhria puhumasta kipeästä asiasta. Tämä on seksuaaliseen väkivaltaan tai perheväkivaltaan liittyvä tunnettu ilmiö.

Sopimaton käytös voi jossakin määrin olla jopa urheiluyhteisön tiedossa, jolloin asian vähättely vain lisää uhrien häpeää ja halua pysyä hiljaa.

Huippu-urheilussa häirinnästä avautuminen voi pahimmillaan viedä pohjan pois omilta tulevaisuudensuunnitelmilta. Julkinen pyykinpesu voi nykypäivänä valitettavasti leimata myös uhrin tavalla, johon kukaan ei osaa varautua.

Siksi on tärkeää, että väärinkäytöksiin puututaan ajoissa. Käytettävissä ovat onneksi jo organisaatioiden sisäiset anonyymit ilmoituskanavat, joiden kautta tapausten asiallinen käsittely on mahdollista.

Wed, 5/25

Kirjaudu sisään

Wed, 5/25

Huippu-urheilun takahuoneissa paiseita peitellään laastareilla

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin