Pääkirjoitus

Ihanteet ja raaka todellisuus törmäävät energiapolitiikassa

Savu nousee pakkasella Kyrkösjärven kaukolämpövoimalan piipusta Seinäjoella. Arkistokuva.
Savu nousee pakkasella Kyrkösjärven kaukolämpövoimalan piipusta Seinäjoella. Arkistokuva.
Jaa artikkeli

Ukrainan sota on pannut maailmankirjat sekaisin tavalla, jota oli vaikea kuvitella tapahtuvaksi vielä muutama kuukausi sitten.

Keskinäisten riippuvuuksien maailmassa Venäjän häikäilemättömän raaka hyökkäyssota on tehnyt siitä nurkkaan ajetun hylkiön, jonka kanssa kukaan ei halua olla enää tekemisissä. Myös Suomessa katkotaan nyt paksuja energiapolitiikan siteitä.

Energiateollisuuden laskelmien mukaan vuonna 2020 noin puolet kivihiilestä tuotiin Venäjältä ja maakaasusta kaksi kolmasosaa. Öljystä ja öljytuotteista kaksi kolmasosaa oli lähtöisin Venäjältä.

Sähköä tuotiin Venäjältä kymmenen prosenttia Suomen sähkön hankinnasta ja kolmasosa tuonnista. Lisäksi osa ydinpolttoaineesta ja puupolttoaineista tuotiin Venäjältä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kun tuonti itärajan takaa loppuu, Suomen energiapolitiikassa on saatava kaikki mahdolliset lähteet käyttöön huoltovarmuuden takia. Akuutti turvallisuusuhka vaikuttaa väistämättä myös vihreän siirtymän kunnianhimoisimpiin aikatauluihin.

Käytännössä se tarkoittaa ainakin pikaista peruuttelua kotimaisen polttoturpeen alasajossa. Onneksi pitkät toimitussopimukset ovat pitäneet turvetuotannon logistiikan pääosin vielä kunnossa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on poistanut kaikki diplomaattiset pidäkkeet, jotka ovat johtuneet arvaamattoman suurvallan sotilaallisesta uhasta.

Itä-Ukrainan sotaa ja Venäjän pahenevia ihmisoikeus- ja sananvapausloukkauksia on siedetty, koska maa on pystynyt kiristämään Eurooppaa fossiilisen energian varannoillaan. Taloudelliset pakotteet näyttävät vain kasvattaneen suurvallan vainoharhaisen johdon katkeruutta. Nyt muille tuli raja vastaan.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ilmastotavoitteet ja kansallinen huoltovarmuus ovat sovitettavissa yhteen, jos aikajana on riittävän pitkä ja globaali kehitys ennakoitavaa. Nyt se ei ole sitä.

Ensin asiat pani sekaisin koronapandemia, jonka kaikkia vaikutuksia yhteiskuntiin on mahdoton arvioida. Venäjä odotti tilaisuuttaan ja pani sitten väkivalloin toimeen pitkään hautomansa laajentumissuunnitelman. Kukaan ei tiedä, missä ovat tämän Putinin verisen valloitussodan rajat.

Hallituksessa on vedetty koko vaalikauden ajan köyttä siitä, kuinka nopeasti Suomesta tehdään hiilineutraali maa – monien mielestä ikään kuin poseerauksena maailmalle.

Nyt on järkevän kansallisen itsekkyyden aika. Sitä toteutetaan jo kaikin voimin turvallisuuspolitiikassa, ja sitä on pakko toteuttaa myös energiapolitiikassa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje