Iskulauseiden sijaan ratkaisuja – mediakäräjät eivät ratkaise kunta-alan ongelmia

Hoitoalan järjestöt Tehy ja Super aloittivat keskiviikkoaamuna ylityö- ja vuoronvaihtokiellon koko kunta-alalla. Kielto on voimassa toistaiseksi.

Järjestöt peruivat tiistaina lakon, jonka piti alkaa keskiviikkona, mutta ne kertoivat aloittavansa joukkoirtisanoutumisen valmistelun. Valmistelussa ollut potilasturvallisuuslaki veisi liittojen mukaan käytännössä hoitajien lakko-oikeuden.

Tikunnokkaan on nostettu tuore perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd.). Hän kertoi tiistaina Ylen A-studiossa olevansa helpottunut hoitajalakon toisen vaiheen peruuntumisesta. Jos lakko olisi toteutunut, hän olisi vienyt esityksen potilasturvallisuuslaista hallitukseen.

Laki antaisi aluehallintovirastoille valtuudet määrätä hoitajia töihin lakon aikana sakon uhalla. Työntekijäpuolen Tehy ja Super pitävät sitä hoitajien pakkotyölakina.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kirjoitti Twitterissä, että lakia valmisteleva ministeri asettui työantajan puolelle. Koska Lindén ja Rytkönen ovat puoluetovereita, sosiaalisessa mediassa alkoi irvailu demarien jäsentenvälisestä kiistasta.

Lindén pannaan nyt yksin kantamaan naisjohtoisen hallituksen ja työnantajankin syntejä.

Entinen HUS-johtaja on joutunut maalitauluksi hyvin epäkiitollisella tavalla. Hän on ollut valmistelemassa potilasturvallisuuslakia virkavastuulla, eikä siihen voi sekoittaa omia poliittisia mielipiteitä. Ministeri ja hallitus eivät myöskään ole suoraan osapuolia palkkakiistassa.

Työministeriön nimittämä sovittelulautakunta yrittää rakentaa esitystä, jonka pohjalta hoitoalan ja laajemminkin kunta-alan palkkarakennetta voitaisiin alkaa parantaa pitkäjänteisesti. Nopeat alakohtaiset jättikorotukset eivät ole realismia, joten nyt kysytään kärsivällisyyttä.

Väläytelty joukkoirtisanoutuminen on järeä lakkoase, mutta irtisanoutumisten todellinen määrä kentällä olisi arvoitus. Niissä on nimittäin myös ammatillisia ja taloudellisia riskejä, jotka jokainen irtisanoutuja joutuisi ottamaan itse.

Kunta-alan työmarkkinakriisi ei ratkea sillä, että osapuolet panevat toisensa selkä seinää vasten uhkailemalla koko järjestelmän kaatamisella. Sehän olisi tappio kaikille.

Sosiaali- ja terveysala, sivistys ja koko kuntasektori ovat palveluorganisaatioita ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Ne ovat vuosikymmenien rakennustyön tuloksia, joita on aihetta peruskorjata maailman muuttuessa. Nyt aika on kypsä palkkarakenteen korjaamiseen.

Lakkokevään tunnekuohut ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviäkin, mutta mediakäräjien sijasta osapuolten kannattaa kohdata kasvokkain ja lähteä hakemaan ratkaisuja. Pahemmistakin paikoista meillä on menty neuvottelemalla yli.

Muutostarve on tosin niin iso, että se voi vaatia myös valtion vastaantuloa. Valtiohan on ensi vuoden alusta yhdenlainen osapuoli, kun sen kassan kautta kierrätetään hyvinvointialueiden palkkarahat.