Pääkirjoitus

Lepopäivän ratoksi on jo historiaa

Pelargonioita maailman onnellisimman maan puutarhassa. Arkistokuva.
Pelargonioita maailman onnellisimman maan puutarhassa. Arkistokuva.
Kuva: Timo Annanpalo
Jaa artikkeli

Yhteiskunnan muutosta voidaan kuvata tarkasti bruttokansantuotteen ja elinajanodotteen tapaisilla ylätason käsitteillä. Niiden avulla maat voidaan myös asetella paremmuusjärjestykseen. Suomalaiset kuuluvat lähes millä tahansa mittareilla maailman hyväosaisimpiin.

Tilastoihin perustuu myös YK:n kestävän kehityksen verkoston laatima onnellisuusraportti, jossa Suomi on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi jo viisi vuotta peräkkäin.

Tilastojen ohella jokaisesta maasta on pyydetty tuhannelta ihmiseltä kouluarvosana omasta elämänlaadusta sekä esimerkiksi maan vapaudesta ja korruptiosta. Kun kaikki luvut ynnätään, Suomi saa kouluarvosanan 8- (7,82), jolla etumatka muihin kasvaa silmissä.

Ovatko suomalaiset oikeasti onnellisia? Kansallista itsetuntoa hivelevän kysymyksen voi panna stressitestiin niinkin arkipäiväisellä asialla kuin asuntoalueen ruohonleikkuulla. Siinä kohtaavat YK:n onnellisuusraportin ihanteet yksilönvapaudesta ja aidosta yhteisöllisyydestä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaikka suomalaiset ovat maallistuneet, luterilaisen kirkkovuoden kalenteri jaksottaa edelleen työelämää. Luterilaisuus näkyy kulttuurin syvärakenteissa sekä ajattelussa ja työtavoissa, vaikka sitä ei kaikessa kiireessä tule ajatelleeksi.

Pyhä ja arki ovat vielä olemassa, vaikka uskonnollisuudella ei olekaan entisessä määrin merkitystä.

Juuri tässä tullaan perimmäisen kysymyksen äärelle: onko sopivaa käynnistää äänekäs ruohonleikkuri taajamassa sunnuntaina tai juhlapyhänä?

Maalaiselämän sunnuntaihin yhdistyivät luterilaiset arvot ja käytännöllisyys. Sunnuntai oli lepopäivä, irtautumista arjesta ja taukoa raadannasta.

Sunnuntaihin liittyvä kirkossa käyminen synnytti tuntemamme pitäjien Suomen. Pyhä oli ihmisille pyhä sekä uskonnollisessa että arkisessa merkityksessä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

2000-luvulla moni perusasia on tässä kuvassa muuttunut. Kuntien lukumäärä on vähentynyt. Viimeiset arjen ja pyhän eroa ylläpitävät pidäkkeet poistuivat kauppojen aukiolon vapautuessa vuonna 2016.

Kärjistettynä pyhä ja arki erotetaan enää työehtosopimusten vuorolisälistoilla.

Ruohonleikkuu sunnuntaina on monille vuorotyötä tekeville pakon sanelema juttu, mutta useimmille arkipäivä olisi aivan yhtä mahdollinen vaihtoehto. Asiaa ei vain tulla ajatelleeksi, ja arvostelijoille suositellaan muuttoa pois ihmisten ilmoilta.

Suomalaiset ovat niin nuoria kaupunkilaisia, etteivät tiiviin asumisen ehdot ole vielä kaikille avautuneet. Oma pikku tontti ei oikeuta elämään niin kuin muita ihmisiä ei olisi lähimaillakaan.

Yleisradio lähetti aikanaan tauotonta äänilevymusiikkia otsikolla Lepopäivän ratoksi. Sieltä kuului myös ns. parempaa musiikkia ikään kuin elämän henkevää puolta ja arjesta irtautumista korostaen.

Jotakin olennaista hyvää elämänmuodostamme ja onnellisuudestamme on katoamassa, kun mikään ei enää erota pyhää arjesta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje