Liikkumattomuus on aikapommi, jonka räjähdys pitää saada vältettyä

Lasten ja nuorten liikkuminen ei ole palautunut koronaa edeltävälle tasolle. Liikuntakäyttäytymistä selvittäneen Liitu-tutkimuksen mukaan vain noin joka kolmas 7-15-vuotias liikkuu suositusten mukaisen määrän. Tavoite on vähintään tunti reipasta liikuntaa päivässä.

Tulos ei ole uusi eikä edes yllätys. Lasten ja nuorten liikunnan määrä on vähentynyt jo pitkään, ja korona-aika vain nosti kynnystä lähteä liikkeelle.

Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä vähemmän hän liikkuu. Vedenjakaja osuu siirtymiseen alakoulusta yläkouluun, ja taustalla on muun muassa koulupäivän aikana tapahtuvan liikunnan ero. Alakouluissa välitunnit käytetään esimerkiksi pelailuun, kun sellainen ei enää kuulu yläkoulun kulttuuriin.

Liikunnan väheneminen näkyy myös urheiluseuroissa, joissa harrastajien määrä laskee iän kasvaessa. Selvitykseen osallistuneista 9-luokkalaisista enää joka kolmas harrastaa liikuntaa seurassa, kun alakoululaisista seuratoiminnassa on mukana yli puolet.

Lasten liikuntatottumuksia selvitettiin 7-15-vuotiaille suunnatulla sähköisellä kyselyllä, johon osallistui yli 10 000 lasta ja nuorta toukokuussa 2022.

. Liikkumattomuus on tikittävä aikapommi, jonka räjähdystä seuraavat miljardikustannukset. UKK-instituutin laskelmien mukaan liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa jo nyt jopa viiden miljardin euron kustannukset vuodessa.

Liikkumattomuus lisää riskiä sairastua kansantauteihin, kuten kakkostyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Liikunta vaikuttaa mielialaan sitä kohottavasti, joten liikkumattomuus voi myös lisätä masennusta.

Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa lääkettä lasten liikuntatottumusten parantamiseen. Malli tulee kotoa, ja mikäli perheessä ei liikuta, jää liikunta usein vieraaksi myös lapselle.

Liikkujaksi kasvetaan, eikä kyse ole pelkästä harrastuksesta vaan elämäntavasta. Kasvun ja kotien tueksi tarvitaan niin kouluja, urheiluseuroja kun yhteiskuntaakin. Liikkumisen kynnys ei saa nousta liian korkeaksi, eikä esimerkiksi perheen taloudesta saa tulla este lapsen harrastamiselle.

Urheiluseuroissa harrastamisesta tulee kilpailupainotteista jo varsin aikaisin, mikä lisää lajista luopumista. Mahdollisuus liikkumiseen ilman menestystavoitteita olisi tärkeää, mutta seurojen resurssit sen tarjoamiseen ovat monta kertaa liian vähäiset. Harrastamisen Suomen malli on yksi keinoista lisätä lasten liikuntaa.

. Ongelma ei ole vain kotien ja koulujen, vaan myös yhteiskunnan. Toistaiseksi vaalipuheet eivät ole juuri liikkumista käsitelleet, vaikka aihetta olisi. Liikkumattomat nuoret ovat tulevaisuuden veronmaksajia, ja heidän hyvinvoinnistaan riippuu se, pysyykö yhteiskunta pystyssä.

Kirjaudu sisään

Liikkumattomuus on aikapommi, jonka räjähdys pitää saada vältettyä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje