<p>Kun Suomi on useissa mittauksissa todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi, samaan aikaan työuupumuksesta on tullut uusi kansansairaus, joka koettelee erityisesti nuoria aikuisia, työuransa alkupuolella olevia. Työkyvyttömyyseläkkeistä jo yli puolet johtuvat mielenterveyden ongelmista. Alle 30-vuotiaiden määrä loistaa surullisessa tilastossa. Miten tämä on mahdollista?</p><p>Työ on iso osa ihmisen elinkaarta. Se on paitsi välttämättömyys myös suuri identiteetin muovaaja. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksilön menestymistä arvioidaan pitkälti työn kautta. Komean uran tehneitä arvostetaan ja katsotaan ylöspäin. Työttömän osa on ankea sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.</p> .<p>Suomen väestörakenne on sellaisessa asennossa, ettei meillä ole varaa menettää yhtäkään nuorta tai nuorta aikuista työkyvyttömyyseläkkeelle. Päinvastoin, suomalaiset pitäisi saada tekemään entistä pidempiä työuria ja eläköitymään vasta lähempänä 70 vuoden ikärajaa. Muussa tapauksessa hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen käy ylipääsemättömäksi.</p><p>Suomessa murehditaan aiheellisesti julkisen talouden kehnoa tilaa ja kansantalouden riittämätöntä suorituskykyä. Työntekijän hyvinvointia murehditaan liian vähän. Toki töissä ollaan vain pieni osa viikon tunneista ja yksilön ongelmien syyt juontuvat usein muusta kuin töistä, mutta silti suomalaisessa työelämässä näyttää olevan jotakin pahasti pielessä. Nuoren ihmisen uupuminen, oli syy sitten työssä tai muussa, on hirmuinen tragedia.</p><p>Työ on muuttunut sadassa vuodessa ruumiillisesta työstä henkiseksi työksi. Ala kuin ala tukeutuu tietotekniikkaan. Tulokset syntyvät korvien välissä. Työn luonteen muutos saattaa olla merkittävä tekijä niin työuupumisessa kuin muissa työkyvyttömyyteen johtavissa mielen sairauksissa.</p> .<p>Työnantajat ovat jo pari vuosikymmentä sijoittaneet merkittävästi varoja henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseen. Liikuntaa ja kulttuuriharrastuksia tuetaan, ja uuden polven esihenkilöiden johtamistapa ei ole enää niin autoritäärinen kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Työpaikkojen ilmapiiri on yleisesti ottaen jatkuvasti parantunut.</p><p>Toisaalta myös työntekijöiltä vaaditaan enemmän kuin aikaisemmin. Kilpailu on kovaa, menestyminen edellyttää korkeatasoista osaamista. On juostava kovaa, että pysyisi edes paikallaan. Kaikki eivät sitä kestä.</p><p>Työntekijöiden jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Huomisen Suomi pysyy pystyssä vain tuottavalla työllä.</p>