Moraalikato uhkaa valtion ja kansalaisten taloudenpitoa

Politiikassa käydään nyt sellaista huutokauppaa, että on hyvä syy kysyä, mitä oikein on tapahtumassa suomalaiselle taloudenpidolle.

Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon viime viikolla vaalitentissä heittämä ajatus asuntolainojen korkovähennysoikeuden palauttamisesta on yksi esimerkki. Ideaa olisi odottanut kaikkein viimeiseksi valtiovarainministeriltä, mutta tällä kertaa poliitikon päässä olikin puoluejohtajan hattu.

Asuntolainojen korkovähennysoikeus on poistettu suunnitelmallisesti asteittain vuodesta 2012 alkaen. Se ei tehnyt kipeää niinä vuosina, kun korot pysyttelivät pitkän aikaa nollassa eivätkä tuntuneet missään. Ne ajat ovat nyt takana.

. Nollakorot eivät ole taloudessa normaali olotila. On päivänselvää, että jossakin vaiheessa korot alkavat nousta. Siitä on varoiteltu jo vuosia. Sen vuoksi pankit ovat asuntolainoja myöntäessään riskitestanneet asiakkaiden lainanmaksukykyä vähintään kuuden prosentin korolla, joka oli takavuosina normaali korkotaso. Lisäksi pankit ovat tarjonneet asiakkaille lainakattoja, joilla on voinut suojautua korkojen nousujen varalta tiettyyn rajaan asti. Moni on sellaisen ottanut.

Nyt euriborien ennustetaan asettuvan 3–4 prosenttiin. Sen ei pitäisi olla vielä kriisin paikka. Myöskään taloyhtiölainojen lyhennysvapaiden päättymisen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, joka on rahoittanut asunnon ostonsa isolla taloyhtiölainalla.

. Kustannusten nousu kurittaa monia. Ei tunnu kivalta, kun sähkölaskut ja ruokalaskut alkavat suuremmilla numeroilla kuin vuosi sitten varsinkaan, jos siihen tulevat päälle vielä kasvavat lainakulut.

Mutta ei voi olla niinkään, että valtio rientää aina kantamaan riskit aikuisten ihmisten tekemistä taloudellisista päätöksistä. Kun valtio avaa kukkaroaan, laskun maksaa joku muu. Esimerkiksi se kansalainen, joka kituutti säästäen ja vyötä kiristäen vuosikaudet tai tyytyi vähän vaatimattomampaan asuntoon varoessaan ottamasta isoa lainaa.

Jos valtio rientää tilanteessa kuin tilanteessa avuksi, se antaa signaalin siitä, että vastuut omista taloudellisista päätöksistä voi sälyttää muille. Miksi tyytyä vähään, kun tarjolla on vaikka mitä ja perässätulija maksaa laskun?

Taloustieteessä tunnetaan moraalikadon käsite. Se tarkoittaa tilannetta, jossa joku lisää riskinottoaan siksi, koska tietää osan riskien seurauksista koituvan jollekulle muulle.

Politiikan nykymenossa on vakavia merkkejä moraalikadosta. Rahoja huolettomasti jakavat poliitikot lähettävät laskut ennen kaikkea tuleville sukupolville, siis lapsille.

. Useat ekonomistit ovat tyrmänneet ajatuksen asuntolainojen korkovähennysoikeuden palauttamisesta. Lainakorkojen vähennysoikeus nostaisi asuntojen hintoja ja hyödyttäisi eniten hyvätuloisia, joilla on varaa ostaa asunto (STT 15.1.).

Täytyy muistaa, mihin korkovähennysten poistolla pyrittiin. Sillä haluttiin vähentää omistusasumisen suosimista ja parantaa vuokra-asumisen asemaa suhteessa omistusasumiseen. Tällä haluttiin muun muassa tuoda joustavuutta työmarkkinoille.

Tavoite on edelleen oikea. Nykyisen korkotason ei pitäisi vielä olla sellainen järkytys, että valitusta linjasta syytä lähteä poukkoilemaan taaksepäin.

Kirjaudu sisään

Moraalikato uhkaa valtion ja kansalaisten taloudenpitoa

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Moraalikato uhkaa valtion ja kansalaisten taloudenpitoa

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje