Nelipäiväistä työviikkoa ei syytä tyrmätä ennen kattavaa kokeilua

Sdp:n vaasalainen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkynen lämmitteli sopivasti vaalien alla puolueensa puheenjohtajan koko vaalikauden ajan ylläpitämän ajatuksen nelipäiväisestä työviikosta. Mäkynen esitti alkuviikosta laajaa kokeilua, joka toteutettaisiin tulevalla vaalikaudella. Myös SAK on nostanut esiin vastaavanlaisen ajatuksen.

Mäkysen innoittajana lienee Britannian tuore kokeilu, jonka tuloksia on joissain yhteyksissä kutsuttu jopa mullistaviksi. Briteissä kokeilu kesti puoli vuotta ja siihen osallistui 61 yritystä, joilla oli vapaus päättää, miten ne työajan lyhentämisen toteuttavat.

Tulokset osoittivat ensinnäkin sen, etteivät työn tuottavuus ja työtuntien määrä kulje käsi kädessä. Vähintäänkin yhtä tärkeä tulos oli kuitenkin lyhentyneen työajan vaikutus työntekijöiden stressin ja poissaolojen vähenemiseen ja hyvinvoinnin paranemiseen.

. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös muualla tehdyissä kokeilussa. Työajan lyhentämistä on testattu muun muassa Japanissa, Irlannissa ja Espanjassa. Ranskassa työaika lyheni 35 viikkotuntiin jo vuonna 2000.

Suomessa testattiin 90-luvun lopulla valtion ja EU:n yhteisprojektina niin kutsuttua 6+6 työaikamallia, mutta työnantajan vastustaessa se ei hyvistä tuloksista huolimatta edennyt.

. Suomalainen työkulttuuri on ollut perinteisesti nihkeä erilaisille uudistuksille. Etätyötä karsastettiin aina siihen saakka, kunnes pandemia teki siitä välttämättömyyden. Nyt käytäntö on vakiintumassa, ja vähintäänkin hybridi-mallista on tullut arkea yhä useammalle työntekijälle.

Nelipäiväinen työviikko on yhtä lailla vastatuulessa. Työnantajilta se saa täystyrmäyksen. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ei pidä ajatusta realistisena maassa, joka on lähestymässä taloudellista haaksirikkoa. Kokeilua hän ei kuitenkaan tyrmää, vaan esittää sitä paikallisesti sovittavaksi.

Pentikäinen pitää myös itsestään selvänä, että lyhennetty työaika vähentää työstä maksettavaa palkkaa. Hän kertoi näkemyksistään Twitterissä.

. SAK:n työaikabarometrin mukaan lähes joka kolmas yli 55-vuotias olisi palkan putoamisesta huolimatta valmis lyhentämään työaikaansa ainakin joksikin aikaa. Työeläkeyhtiö Elo kertoo, että joka viides eläkkeelle jo siirtyneistä olisi jatkanut, mikäli lyhennetty työaika olisi ollut mahdollista.

Eduskunta hyväksyi kesällä työaikalakiin muutoksen, joka mahdollistaa yli 55-vuotiaiden työajan lyhentämisen ilman terveyssyitä tai muita perusteita. Taustalla on pyrkimys nostaa ikääntyneempien työllisyysastetta sekä pidentää työuria työssä jaksamista tukemalla.

. Työssä jaksaminen ja työura jatkaminen ovat välttämättömyyksiä maassa, jossa tekijöistä alkaa olla pulaa lähes alalla kuin alalla. Työelämä suorastaan huutaa uudistuksia, joilla tuetaan työhyvinvointia ja pidennetään työuria nykyisestä.

Kun tekijöistä kilpaillaan, voi mahdollisuus työajan joustoihin nousta suuremmaksi kilpailuvaltiksi kuin osataan vielä edes aavistaa. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä yrityksistä, ei poliittisten päättäjien kabineteista.

On luonnollista, että nelipäiväisyyden täytyy perustua yrityksen talouden ja tuotannon kantokykyyn. Hallinnollista pakkoa tai ideologista tavoitetta siitä ei saa muodostua.

Vaalitäkynä nelipäiväinen työviikko haiskahtaa populismilta. Vähän kuin vappusatanen aikanaan.

Kirjaudu sisään

Nelipäiväistä työviikkoa ei syytä tyrmätä ennen kattavaa kokeilua

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje