Päämiesten Kiovan matkan oltava muutakin kuin mediatemppu

Suurten eurooppalaisten maiden johtajat vierailivat torstaina Kiovassa vakuuttamassa uskollisuutta Ukrainalle. Syytä onkin. Hyökkäyssodan aiheuttama järkytys kokosi rivit hetkeksi, mutta sittemmin on selvinnyt, että Euroopalla on vakavia vaikeuksia sitoutua kunnolla vastustamaan lapsia ja vanhuksia tappavaa Venäjää.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on suistanut Euroopan suuren epävarmuuden aikaan. Se näkyy bensapumpuilla ja ruokakaupoissa. Tavallisten ihmisten ostovoima taas pitkälti ratkaisee sen, miten kansakunnat äänestävät.

. Poliitikot ovat pohjimmiltaan populisteja, jotka säikkyvät julkista mielipidettä. Kun he haluavat säilyttää valtansa, heillä on kaikki syy pelätä nousevia hintoja ja kiusaus toimia niin kuin Venäjä tahtoo heidän toimivan. Vladimir Putinilla on kaikki röyhkeys manipuloida ja jopa kiristää Eurooppaa ja siinä pelissä heikot johtajat voivat koitua koko maanosan turmioksi.

. Venäjän sotakassaan oikeasti vaikuttavat keinot ovat sellaisia, jotka näkyvät kansalaisten kukkarossa Moskovan lisäksi myös Pariisissa, Berliinissä ja Roomassa. Siksi esimerkiksi Saksalla on ollut erityisiä vaikeuksia luopua Venäjä-riippuvuuksistaan. Saksa yrittää säilyttää Venäjä-suhteissaan jonkinlaisen perääntymisreitin ja on siksi ollut esimerkiksi huomattavan passiivinen antamana Ukrainalle aseapua.

. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kyllästyi passiivisuuteen aiemmin keväällä ja ripitti liittokansleri Olaf Scholzia. Scholz on puolustautunut ja terästänyt puheitaan. Nyt vain sopii odottaa Saksalta myös konkreettisia tekoja Ukrainan hyväksi.

. Ranskalla ja Venäjällä on monisatavuotiset monimutkaiset mutta myös tiiviit suhteet. Ehkä juuri siksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti aiemmin tässä kuussa, että Venäjää ei ole syytä nöyryyttää. Macron on yrittänyt toimia Putiniin päin jonkinlaisena läntisenä yhteyshenkilönä, mutta todellisuudentajunsa menettäneeseen Putiniin ei voi saada oikeaa yhteyttä.

Macron ymmärtää, että Ranskassa kansa on helposti kadulla, joten rauhantekijän maine kelpaisi hänelle. Se on kuitenkin epärealistinen haave. Kun salamavalot välkkyivät Kiovan rautatieasemalla, Macron toivottavasti muisti historiasta erään medianäytöksen. Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain paistatteli hetken rauhantekijänä Hestonin lentokentällä Lontoossa vuonna 1938. Hän jäi kuitenkin historiaan Adolf Hitlerin höynäyttämänä miehenä.

. Italian pääministeri Mario Draghi taas tietää hyvin, miten epävakaa Italian poliittinen tilanne on. Maan Putinia ymmärtävillä oikeistopopulisteilla on mahdollisuus nousta jopa suurimmaksi puolueeksi seuraavissa vaaleissa.

Jotain Italiasta kertoo sekin, että puoluejohtaja ja entinen ministeri Matteo Salvini on vastustanut aseapua Ukrainalle eikä halua päästää Suomea ja Ruotsia Natoon.

. Zelenskyiin on tarttunut sankaripölyä, josta muut maailman silmäätekevät mielellään haluavat päästä osallisiksi vaikka vain olemalla häntä lähellä.

Scholzilla, Macronilla ja Draghilla pitää olla kuitenkin Ukrainalle muutakin tarjottavaa kuin kauniita sanoja. Kiovassa tehdyt lupaukset solidaarisuudesta eivät saa unohtua heti kotimaahan palatessa. Se on todennäköisesti liikaa pyydetty. Politiikassa varmaa on se, että seuraavat vaalit ovat aina nurkan takana. Poliitikoilla on syytä uskoa, että äänestäjä unohtaa äänestyskopissa Ukrainan naisten ja lasten kärsimykset, jos oma elintaso on pudonnut.

Kirjaudu sisään

Päämiesten Kiovan matkan oltava muutakin kuin mediatemppu

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje