Pääkirjoitus: Poliisin valvoman tiesulun maakuntarajalla pitää ärsyttää

Kun poliisi pysäyttää suomalaisen tiesululla ja kysyy, millä asioilla liikutaan, niin sen on syytä ärsyttää. Siihen ei saa tottua eikä sitä tule kaivata. Mutta nyt siihen pitää hetkeksi taipua.

. Suomalaisen ei tarvitse kadulla kävellessään kaivaa henkilöllisyystodistusta esiin. Saamme mennä, tulla ja olla.

. Me emme tarvitse lupalappua tai kutsua liikkuessamme paikkakuntien välillä. Irtolaislakiakaan meillä ei enää ole.

. Tänä keväänä tuo muuttuu hetkeksi. Suomi ryhtyy rajoittamaan liikennettä Uudellemaalle ja pois.

. Rajan ylittäjillä pitää olla hyvä syy. Rajoitus tuo teillemme poliisit ja tiesulut. Se on hätkähdyttävä näky.

. Suomalaiset ovat ehtineet sopeutua koronaviruksen aiheuttamiin rajoituksiin parin viikon ajan. Näköpiirissä ei ole, että tilanne muuttuisi lähiaikoina helpommaksi. On todennäköistä, että vielä monta uutta rajoitusta vaikuttaa arkeemme ennen kuin helpommat ajat koittavat.

. Jo nämä viikot ovat väsyttäneet ihmisiä. Mieli askaroi jatkuvasti epävarmuudessa. Se kiristää ihmisten mieltä.

. On selvää, että kun tällaisessa tilanteessa poliisi alkaa pysäyttää ihmisiä ja kyselee menemisten syitä, kansalaisessa herää vastarinnan henki. Lähipäivinä kuulemme kiukkuisia puheenvuoroja siitä, kuinka ikävällä tavalla poliisi on puuttunut jonkun veronsa aina maksaneen liikkumiseen.

. Koska tilanne on odottamaton ja osin epäselvä, poliisilla ja autoilijalla voi olla eri käsitys hyvästä syystä. Kaltoin kohdelluksi itsensä tuntevien suomalaisten määrä kasvaa. Yhteiskunta alkaa kipuilla.

. Keskustelu perusoikeuksista ja yhteiskunnan pelisäännöistä alkaa varmasti. Tähän mennessä se on ollut lähinnä lainoppineiden ja yhteiskuntafilosofien harrastusta.

. Normaalitilanteessa pohdiskelut perusoikeuksien luonteesta ja valtion mahdollisuuksista kohdistaa rajoituksia kansalaisiinsa ovat saattaneet tuntua liian korkealentoisilta. Nyt huomaamme, kuinka tärkeää on, että näitä asioita on ajateltu, ja Suomi tietää, millainen maa se on.

. Rajoitusten Suomessa eläminen on meille vierasta. Me emme muista, kuinka sota-aikana junissa kysyttiin papereita. Silloin varsinkin terveellä, nuorella miehellä ei ollut vapautta mennä ja tulla.

. Ihmiset varmasti hyväksyvät sodan poikkeustilanteeksi, jonka aikana itse kultakin vaaditaan tavallista enemmän uhrauksia yhteisen hyvän eteen. Mutta myös koko väestöä uhkaava vakava sairaus on sellainen asia, jonka edessä meidän tulee taipua.

. On turvallista myös huomata, että meitä ei rajoita nyt hallinto, joka käyttää valtiopäivätalon palamista vallankaappaukseen. Meitä rajoittaa asiaa vakavasti harkinnut hallitus, jonka tukena on hallitusta koko ajan tukenut oppositio.

. Poikkeusoloja on aina käytetty myös pahan edistämiseen. Suomessa edistetään nyt terveyttä. Ero kannattaa muistaa. On silti hyvä olla sopivalla tavalla epäluuloinen.

. Liikkumisen rajoittaminen ei ole ollut kenellekään helppo päätös. Päättäjät ovat painineet asian hyväksymisessä itsensä kanssa. Ehkä sen takia ilmassa on merkkejä siitä, että politiikka näyttää muutaman viikon tauon jälkeen olevan palaamassa politiikkaan.

. Kansanedustajat lähestyvät tiedotusvälineitä jälleen tiedotteillaan. Heillä on asiaa, kysyttävää ja he esittävät kritiikkiä. Kansa on varmasti ottanut yhteyttä.

. Sopu koronan edessä on ollut hyvä merkki, mutta pienet säröt voivat kertoa yhtä hyvää: emme ole lamaantuneet.

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Pääkirjoitus: Poliisin valvoman tiesulun maakuntarajalla pitää ärsyttää

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Pääkirjoitus: Poliisin valvoman tiesulun maakuntarajalla pitää ärsyttää

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje