Pääkirjoitus

Puhumisen pidäkkeistä on päästy – eduskunnan Nato-keskustelu todisti historiallisen muutoksen

Eduskunta aloitti keskiviikkona Nato-jäsenyyttä koskevan ajankohtaisselonteon käsittelyn.
Eduskunta aloitti keskiviikkona Nato-jäsenyyttä koskevan ajankohtaisselonteon käsittelyn.
Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa
Jaa artikkeli

Eduskunnan keskiviikkoinen Nato-keskustelu osoitti, että suomalaisessa ulkopolitiikassa on päästy viimeinkin eroon vuosikymmeniä vaivanneesta arkuudesta ja pelokkaasta ympärille vilkuilusta.

Puolustusliitto Natoon hakeutumisesta keskusteltiin kansanvallan kehdossa käytännöllisenä turvallisuuspoliittisena ratkaisuna, jolla on kiistämättä myös kansallisen kohtalonkysymyksen luonne.

Poissa oli se suomalaisen ulkopolitiikan piinallinen perusolemus, että mitähän muut maat ja erityisesti suuri itäinen naapuri mahtavat meidän itsenäisestä ajattelustamme ajatella.

Ulkopoliittinen keskustelu on ollut kansan silmissä paljolti tyhjää fraseologiaa ja ylipitkää näytelmää, jossa toisteltiin ulkoa opeteltuja vuorosanoja.

Keskustelu virtasi nyt vapaasti, ja asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ilman opittuja ylisukupolvisia peiteilmaisuja. Terveeseen itsetuntoon tarvittiin vuosikymmenien kokemukset ja Venäjän raaka hyökkäyssota, joka vahvisti lopullisesti sen, kuinka pettävällä pohjalla luottamus rauhantahtoiseen rinnakkaiseloon on ollut.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Puhetapojen ja tunnelman muutos tuo hämmentävällä tavalla mieleen terapeutti Tommy Hellstenin menestysteoksen Virtahepo olohuoneessa vuodelta 1991. Alkoholistiperheen selviytymiskeinoista kertova kirja nosti keskusteluun käsitteen läheisriippuvuus.

Häpeään sopeutuminen vaatii lapselta omien tunteiden vaientamista ja ainaista varpaillaan olemista. Läheisriippuvuudesta voi tulla jopa sukupolvien pituinen häpeä.

Virtahepo ei tullut häpeän symboliksi sattumalta eikä omana keksintönä, Hellsten kertoi Ylen haastattelussa vuonna 2015. Sen symboliarvo on iso. ”Useimmiten, kun se makaa veden alla, siitä ei näy kuin korvat ja nenä. Ja se tappaa enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi leijonat.”

Virtahepo ulostaa veteen ja levittää ulostetta hännällään niin, että kaikki sen lähellä olevat tulevat sen merkitsemiksi. Se kuvaa myös läheisriippuvuuteen liittyvää häpeää.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suomalaisen politiikan virtahepo olohuoneessa oli vuosikymmeniä suhde Neuvostoliittoon. Sen piti kadota, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, mutta kaikista pidäkkeistä ei vielä silloin päästy.

Keskiviikon eduskuntakeskustelu osoitti, että ulkopolitiikan läheisriippuvuuden kahleet ovat viimeinkin kirvonneet. Mieleen palautuvat tasavallan presidentin sanat Venäjän hyökättyä Ukrainaan: ”Naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”.

Sotien kokemuksiin ja kansalliseen jälleenrakennukseen perustunut suomalainen puolueettomuuspolitiikka oli vuosikymmeniä välttämättömyys ja omanlaisensa menestystarina. Siihen liittyi kuitenkin häpeän kaltaisia epäaitouden tunteita, joita lännessä esitetyt suomettumissyytökset vahvistivat.

Lähestyvä Nato-päätös on koonnut suomalaiset aidosti uuden ulkopolitiikan taakse tavalla, jota voi liioittelematta kutsua historialliseksi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje