Puulla pitää olla hieno tulevaisuus raaka-aineena – Suomen ei kannata hölmöillä itseään ulos kehityksestä

Suomalaisen sahatavaran menekki kotimarkkinoilla on 15 vuodessa enemmän kuin puolittunut. Se on hölmöä kehitystä. Sahat ovat löytäneet onneksi markkinoita ulkomailta. Ne ovat onnistuneet kovassa kilpailussa raivaamaan itselleen tilaa laadukkailla tuotteillaan.

. Etelä-Pohjanmaalla keskiviikkona vieraillut Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto sanoi arvostavansa sitä myyntityötä, jota pääasiassa perheyrityksistä koostuvissa jäsenyrityksissä tehdään. Tähän arvostukseen on helppo yhtyä. Suomi tarvitsee vientiä, ja vahvasti vientiin nojaava teollisuudenala ansaitsee kaiken kunnioituksen, varsinkin kun tulos tehdään pienillä katteilla ja vähäisillä resursseilla.

Tästä kiitoksena Suomessa käydään keskustelua, jonka perusteella voisi luulla, että suomalaisen puun käytöstä pidättäytyminen on vastaus ympäristö- ja ilmastouhkiin. Väärillä puunkäyttöön kohdistuvilla ratkaisuilla Suomi ampuu paitsi itseään jalkaan, voi tehdä karhunpalveluksen ympäristölle ja ilmastolle.

. Kotimaahan jäävän sahatavaran vähäinen määrä kertoo, että puunkäytössä on parantamisen varaa. Samoin puun arvostuksessa, niin oudolta kuin tämän myöntäminen suomalaisesta kuulostaakin.

Aalto esitti kritiikkiä niille julkisille ohjelmille, joilla on pyritty edistämään kotimaista puurakentamista. Aallon mukaan ohjelmat ovat olleet tavoitteisiin nähden alimitoitettuja, mutta sen lisäksi kritiikkiä saa ympäristöministeriö, jonka peukalon alla kehittäminen on. Aallon mukaan ympäristöministeriön rahkeet ja työkalut eivät riitä edistämään puurakentamista.

. Sahateollisuuden käsityksen mukaan valtionhallinnossa pitäisi purkaa siiloajattelua. Puurakentamisen edistämisessä asialle pitäisi saada ne tahot, jotka ymmärtävät jotain massatuotannosta, kaupallistamisesta, myynnistä ja kilpailusta. Ympäristöministeriössä varmasti osataan ympäristöasiat, mutta ympäristöystävällisen puurakentamisen edistämisen kaltaiseen asiaan vaaditaan laajempaa osaamista ja ymmärrystä.

. Samaa laajaa osaamista ja ymmärtämistä vaaditaan valtionhallinnossa, kun yleisesti ottaen tehdään ratkaisuja ympäristö- ja ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi. Liian kapea-alaisesti tehdyt päätökset voivat johtaa uusiin hölmöihin kehityskulkuihin.

Metsäteollisuus ja sahat ovat perinteisesti olleet tukkanuottasilla, kun toinen tarvitsee tukkipuuta ja toinen kuitupuuta. Aallon mukaan tällä hetkellä savotta on kuitenkin enemmän yhteinen, koska uhka on sama: poliittiset päätökset, jotka koskevat metsien käyttöä. Pahimmillaan suomalaiselle puulle haetaan jatkossa korvaajaa sellaisista maista, joissa ilmasto- ja ympäristöasiat eivät paina päätöksenteossa lainkaan.

. Suomen ei kannata omilla toimilla edistää tilannetta, jossa kotimaisesta puusta tulee materiaalina vieroksuttava. Puu voi olla ja on ympäristön kannalta hyvä materiaali ja sen kestävää käyttöä pitää edistää, ei kahlita. EU-tasolla Suomen pitää kamppailla sen puolesta, että luontoarvojen suojelun tai ilmastonmuutoksen vastaisuuden nimissä ei tehdä hallaa luonnolle ja ilmastolle puuta – tai Suomea – turhaan syyllistämällä.

Puu ja puukuitu on monipuolinen materiaali, jonka kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytetty hyväksi. Jos puuta ryhdytään varomaan esimerkiksi maasta kaivettavan tai öljystä jalostettavien tuotteiden kustannuksella, suunta on väärä.

Kirjaudu sisään

Puulla pitää olla hieno tulevaisuus raaka-aineena – Suomen ei kannata hölmöillä itseään ulos kehityksestä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje