<p>Vaalitaistelu alkaa ottaa jo rikoskynnyksen ylittäviä kierroksia. Moni ehdokas tyrmistyi viikonvaihteessa huomatessaan, miten hänen vaalimainoksensa oli joko varastettu tai tärvelty. Osa mainoksista on riivitty pois tienvarsitolpista, heitetty ojanpientareelle ja vaihdettu kilpailevan puolueen ehdokkaan julisteisiin. </p><p>Ilkka-Pohjalaisen verkkosivuilla on nähtävissä videoklippi, jossa henkilö käy repimässä vaalimainokset tolpasta ja heittää ne menemään. </p>.Vaalivandaalit tallentuivat videolle Seinäjoella – Monien ehdokkaiden vaalimainoksia kadonnut viikonloppuna.<p>Ilkivallan kohteeksi on joutunut ainakin vihreiden, keskustan, sosialidemokraattien ja kristillisdemokraattien ehdokkaita. Harmin lisäksi mainosten tärveleminen käy kukkarolle, sillä ehdokkaista useammat tekevät vaalityötä pienellä budjetilla.</p><p>Ilmiö ei ole uusi. Erilainen ilkivalta vaalien alla on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta vasta viime vuosien aikana tilanne on alkanut riistäytyä käsistä. Parin vuoden takaisten kuntavaalien alla puolueiden puheenjohtajat joutuivat vetoamaan vaalirauhan puolesta sen jälkeen, kun julisteita ja muita mainoksia oli revitty ja tuhrittu kunnissa eri puolilla maata.</p>.<p>Vaalimainosten tärvelemisessä on kyse rikoksesta. Rikosnimike on vahingonteko, ja siitä rangaistus on yleensä kahdeksasta kymmeneen päiväsakkoa. Minimissään kyse on 50 euron suuruisesta sakkorangaistuksesta.</p><p>Vahingonteon lisäksi syyte saattaa tulla myös kunnianloukkauksesta, mikäli vaalimainosta on koristeltu perättömillä väitteillä tai solvauksilla. Vaalimainosten tärvelemisessä kyse on asianomistajarikoksesta, mikä tarkoittaa sitä, että poliisi aloittaa tutkinnan vain siinä tapauksessa, mikäli ehdokas tekee vahingonteosta rikosilmoituksen.</p>.<p>Mitä useampi, joidenkin mielestä ehkä mitättömältä tuntuvaan, rikokseen sortunut saadaan kiinni, sitä suurempi palvelus se on demokratialle. Rikosilmoitusta ei kannata jättää tekemättä etenkään siinä tapauksessa, kun tärveltyjen mainosten rahallinen arvo nousee kovin korkeaksi.</p>.<p>Politiikan kieli on kärjistynyt nopeasti. Vastakkainasettelun lietsomiseen ja jopa ilkeilyyn kannustaa sosiaalinen media, jossa voi nimettömänä laukoa kenestä tahansa melkeinpä mitä tahansa. Tölvimisen helppous johtaa käytöstapojen unohtumiseen myös muualla.</p><p>Kun poliittisen kentän ääripäät ovat koko ajan kauempana toisistaan, koetaan kaikki keinot vastakkaisten mielipiteiden lyttäämiseksi laillisiksi. Vääräksi koetun puolueen ehdokkaan vaalimainoksen tuhoaminen on keinoista konkreettisin.</p><p>Aina vaalimainosten tärvelyllä ei tarvitse olla poliittisia perusteita, vaan se voi olla myös puhdasta kiusantekoa. Silloin kyse on ilkivallasta, kuvitellusta hauskanpidosta ja ajattelemattomuudesta.</p>.<p>Vaaleihin ehdolle lähtevät asettavat itsensä alttiiksi niin sanalliselle kuin aineellisellekin kiusanteolle. Jokainen tuhottu vaalimainos iskee demokratiaa kasvoihin, eikä sellaiseen pitäisi asioista eri mieltä olevankaan sortua.</p>