Suvaitsevaisuuteen pitäisi kuulua myös sen, ettei jokaisen tarvitse koulussa oppia ihan samoja asioita samaan tahtiin

Suomi on pitkään uskotellut itselleen olevansa koulutuksen mallimaa. Meikäläistä koulua parempaa ei olekaan. Se on kaiken lisäksi maksuton. Hyvät eväät elämälle ovat jokaisen ulottuvissa.

Läntisten maiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kuitenkin kaatoi kylmää vettä niskaan hiljattain. Järjestön julkaiseman raportin mukaan suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on tipahtanut OECD-maiden keskitason alapuolelle. Suomalaisista 25–34-vuotiaista nuorista alle 40 prosenttia on suorittanut joko ammattikorkea- tai korkeakoulutasoisen tutkinnon.

Se ei tulevaisuudessa riitä. Suomi vaurastui menneinä vuosikymmeninä juuri siksi, että palvelumme ja tuotteemme alkoivat täyttää kansainväliset vaatimukset. Ellei koulutuksemme kykene edes verrokkien keskiarvoon, on varmaa, että suomalainen työ syrjäytetään kansainvälisiltä markkinoilta. Päättely sen jälkeen on helppoa. Ellei vienti vedä, se näkyy pian jokaisen arjessa.

. Oppimistulokset ovat laskeneet jo toistakymmentä vuotta. Suurta julkista äläkkää alamäki ei ole aiheuttanut, vaikka OECD mittaa koululaitoksemme tulosten sijoittuvan Turkin ja Chilen väliin. Henkseleiden paukuttelun aika on todellakin ohi.

Suomi tarvitsee ryhtiliikkeen myös koulutuksessa. Inkluusio, eli oppilaiden pitäminen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti samassa ryhmässä muiden kanssa oppimiskyvystä ja vahvuuksista riippumatta, on tullut tiensä päähän. Ei kaikkien tarvitse loistaa teoria-aineissa ja tähdätä tohtorintutkintoon. Hyviä ammattiosaajia, arjen tekijöitä tarvitaan vastakin.

. Inkluusio on pitkälle vietynä erinomainen esimerkki siitä, miten moderni yhteiskunta osaa pettää itseään. Suvaitsevaisuuden nimissä korostetaan sitä, miten ihmisten on saatava olla sellaisia kuin ovat. Samaan muottiin ei saa pakottaa. Peruskoulun luokkahuoneissa juuri näin tehdään.

Syy on tietysti resursseissa. Opettajat olisivat varmasti valmiita hyväksymään pienemmät ryhmäkoot, jolloin oppilaiden yksilölliset tarpeet voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Tässä on yksi tulevan kevään keskeinen poliittinen arvovalinta. Miten paljon päättäjät ja poliittisiksi päättäjiksi aikovat oikeasti arvostavat koulutusta? Kaikille ei rahaa valtion kurjasta taloustilanteesta johtuen riitä, se on selvä. Priorisoitava on rankasti. Mutta jos koulutus häviää kisan yhteisistä rahoista, se tarkoittaa köyhtyvää kansaa, sekä henkisesti että materiaalisesti.

Kirjaudu sisään

Suvaitsevaisuuteen pitäisi kuulua myös sen, ettei jokaisen tarvitse koulussa oppia ihan samoja asioita samaan tahtiin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje