Pääkirjoitus

Toivo vallankumouksesta elää, kun kansa saa sodista tarpeekseen

Asevoimat ovat keskiössä keväisin, kun Venäjä juhlii natsien lyömistä maailmansodassa. Arkistokuva.
Asevoimat ovat keskiössä keväisin, kun Venäjä juhlii natsien lyömistä maailmansodassa. Arkistokuva.
Kuva: Lehtikuva / AFP: Dimitar Dilkoff
Jaa artikkeli

Uutiskuvat spontaaneista mielenosoituksista Pietarissa ja muissa Venäjän suurkaupungeissa ja jopa entisissä neuvostotasavalloissa hätkähdyttävät. Venäläiset uskaltavat vastustaa avoimesti presidentti Vladimir Putinin röyhkeää hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Hiljaisissa mielenosoituksissa on outoa voimaa. Kivet ja polttopullot eivät lennä, eivätkä mellakkapoliisit aja ihmisiä takaa kumipamppuja tapaillen.

Baltian vapautumisen vuosina hiljaisiin mielenosoituksiin totuttiin, ne ilmensivät vainon vuosien synnyttämää syvää tahtoa ja yksituumaisuutta, kun kauan odotettu tilaisuus oli tullut.

Television torstaina esittämässä dokumentissa itäukrainalainen nainen vannoo luottavansa Venäjän nykyjohtoon. Niin kauan kuin Putin johtaa Venäjää, Ukraina on turvassa, nainen sanoo itsevarmasti.

Hämmentävä haastattelu oli tehty silloin kun kansainväliset neuvottelut olivat vielä käynnissä ja Venäjä vasta ryhmitti joukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan sotaharjoituksen merkeissä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Dokumentin esitysajankohta toi haastatteluun hyytävää ironiaa. Venäjän panssarit olivat vyöryneet kaikista ilmansuunnista Ukrainan maaperälle, ja ohjukset moukaroivat Kiovaa. Ensimmäiset ukrainalaiset olivat kaatuneet puolustautuessaan ystävällisen naapurin maahantulolta.

Muun maailman reaktiot ovat olleet yksituumaisia. Venäjän hyökkäys tekaistuin syin Ukrainan kimppuun halveksii kaikkia kansainvälisiä sopimuksia.

Se vahvisti viimeisillekin epäilijöille, että Vladimir Putinin johtamana Venäjä on luisunut maailman roistovaltioiden joukkoon.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

”Ei sotaa toivoa voi venäläiset milloinkaan”, lauloi Agit-Prop-kvartetti kylmän sodan vuosina runoilija Jevgeni Jevtušenkon sanoin. Mutta mitä muuta maa on viimeiset 40 vuotta tehnyt kuin sotinut eri puolilla maailmaa omia etujaan turvatakseen?

Edes Neuvostoliiton hajoaminen ei saanut sotaintoa laantumaan. Siitä saatiin vain vereksiä syitä nopeaan paluuseen etupiirijaon aikaan, mikä pitää naapurimaat edelleen varpaillaan. Samaa ahnetta jatkumoa on brutaali hyökkäys Ukrainan kimppuun.

Jos maineikkaan runoilijan sormet edes hipaisivat venäläisten valtimoa, sukupolvien ajan toistellun sotaisan uhriretoriikan sijasta voi mieliin hiipiä myös aitoa kaipuuta rauhaan.

Hiljaiset mielenosoitukset viestivät, että osa kansasta on saanut tarpeekseen ainaisesta sotajalalla olosta, kun elämisen perustarpeistakin on jatkuvasti pulaa. Jos johtajilla on tarjota kansalaisilleen loputtomasti vain verta, hikeä ja kyyneleitä, edessä voi olla umpikuja.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje