Turkin turvallisuushuolet on otettava vakavasti, mutta mielistelyyn ei kannata sortua

Suomen Nato-jäsenyys on enää kahdesta liittoutumaan kuuluvasta maasta kiinni. Unkari on lupaillut aloittaa ratifioinnin helmikuussa. Täyttä varmuutta ei ole, tapahtuuko niin. Pääministeri Viktor Orbanin johtamalla Fidesz-puolueella olisi valta hoitaa asia vaikkapa saman tien, joten Unkarin hyväksyntä saattaa viedä vielä paljon aikaa.

Turkki on oma lukunsa. Itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan loukkaantui mielenilmauksista Ruotsissa ja ilmoitti ettei ruotsalaisten kanssa edes neuvotella. Näyttää varmalta, ettei sen enempää Ruotsin kuin Suomenkaan Nato-jäsenyys toteudu ennen Turkin toukokuisia vaaleja. Eikä varmuutta ole siitäkään, toteutuuko niidenkään jälkeen. Erdogan ei ole tottunut arvosteluun eikä ymmärrä, että vapaassa yhteiskunnassa valtio ei rajoita kansalaisten mielenilmaisuja. Turkissa ei osata tehdä eroa valtion virallisen kannan ja kansan esittämien mielipiteiden välille.

. Turkin ja Unkarin viivytys alkaa olla Natolle kiusallista. On varmaa, että kulissien takana organisaation korkein johto sekä johtavat jäsenmaat taivuttelevat Orbania ja Erdogania voimallisesti. Jos yksimielisyys on näin vaikeaa kahden kriteerit täyttävän jäsenmaan kanssa, miten käy todellisessa uhkatilanteessa.

Venäjän näkökulmasta tilanne on otollinen: Naton erimielisyys antaa Moskovan hirmuhallinnolle lisää liikkumatilaa. Se on vapautta, demokratiaa ja oikeusvaltiota puolustavalle Natolle ikävää, etenkin kun vastahangassa on kaksi jäsenmaata, jotka eivät tunnu läntisestä hallintotavasta paljon piittaavan.

. Turkin turvallisuushuolet on otettava vakavasti. Missään maassa ei voi suhtautua olankohautuksella siihen, että kansalaisia kuolee tai vammautuu pommi-iskuissa. Suomi ja Ruotsi tekevät taatusti osansa terrorismin vastaisessa taistelussa. Sitä ei pidä Ankarassa epäillä.

Mutta mielistelyyn ei saa sortua. Nato kertoo itsestään kerkeästi, että sen tehtävänä on edistää demokraattisia arvoja. Kun sen päätöksenteko on nyt otettu kahden demokratiasta vähät välittävän valtion panttivangiksi, kohta voi kysellä, mitä varten Nato on oikeasti olemassa.

Erdogania muistuttavan nuken roikuttaminen pää alaspäin ja Koraanin polttaminen ovat mauttomia ja lapsellisia tekoja. Vapaissa maissa molemmat ovat kuitenkin laillisia tekoja. Mikäli Turkki todellakin pysäyttää liittoutuman strategisen laajenemisen mokoman takia, kysyä hyvin voi, pitäisikö Turkin kuulua lainkaan Naton kaltaiseen organisaatioon. Ilmaisunvapaus on Ruotsissa ja Suomessa pyhä asia. Sitä ei kannata yhden herkkähipiäisen johtajan vuoksi uhrata.

Kirjaudu sisään

Turkin turvallisuushuolet on otettava vakavasti, mutta mielistelyyn ei kannata sortua

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje