<p>Suomalainen pesäpalloväki järkyttyi viime kesänä, kun uutiset kertoivat lajissa pitkään vaikuttaneen, menestyneen ja arvostetun valmentajan epäeettisestä toiminnasta. Tapahtumasarja käynnistyi Urheilulehden aiemmin julkaisemasta jutusta, jossa paljastettiin valmentajan viestittely alaikäisen pelaajan kanssa. </p><p>Kun Suomen urheilun eettinen toimikunta (Suek) alkoi selvittää asiaa, kävi ilmi, ettei kyse ollut ainutkertaisesta tapahtumasta. Samainen valmentaja oli syyllistynyt vastaavaan toimintaan myös aikaisemmin. Yksi tapahtumista oli ehtinyt jo vanhentua. </p><p>Syksyllä alkoi kuohua naisten lentopallossa. Vyyhti alkoi purkautua sen jälkeen, kun liigatasolla useamman vuoden pelannut nuori nainen tuli julkisuuteen ja kertoi seuran organisaatiossa toimivalta henkilöltä saamistaan seksuaalissävyisistä ja ulkonäköön liittyvistä kommenteista. Tällä kertaa kyse ei ollut valmentajasta.</p><p>Julkisuuteen nousseet tapaukset eivät ole ainoita lajissaan. Pikemminkin kyse on jäävuoren huipusta, jonka alta vuosia vaietut tapahtumat ovat alkaneet pikku hiljaa paljastua. </p>.<p>Suekin vuonna 2020 tekemän kyselytutkimuksen mukaan seksuaalinen tai sukupuoleen perustuva häirintä on urheilussa varsin yleistä. Kyse ei ole ainoastaan tyttöjen ja naisten kokemasta häirinnästä, vaan se kohdistuu kaikkiin sukupuoliin. Häirintää esiintyy kaikilla tasoilla, mutta mitä korkeammalle kilpailutasolle noustaan, sitä yleisempää se on.</p><p>Suekin kyselyn mukaan aikuisten maajoukkueissa kilpailevilla alaikäisillä tytöillä on tilastollisesti suurin riski joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluminen lisää myös riskiä, samoin vammais- tai paraurheilijana kilpaileminen.</p><p>Suekin kyselyyn vastasi yli 9000 kilpatason urheilijaa yhteensä 48 eri lajiliitosta. Vastanneista naisista 32 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää, miehistä vastaavia kokemuksia oli 19 prosentilla.</p>.<p>Vain pieni osa urheilevista lapsista ja nuorista yltää maajoukkueisiin tai ylipäätään lajinsa huipputasolle. Jokaisen tulisi kuitenkin liikkua, ja ohjatuimmin se tapahtuu urheiluseuroissa.</p><p>Jokainen julkitullut epäasiallisuus kolahtaa aina myös seurojen nilkkaan. Lapsiaan harrastuksiin ohjaavat vanhemmat miettivät, ihan aiheesta, onko toiminta eettistä, ja miten sen asiallisuutta seuroissa valvotaan. Uskaltaako lapsensa tuoda mukaan?</p><p>Keskustelu urheilun epäkohdista ja eettisistä ongelmista vaatii seuroilta jämäkkyyttä. Nollatoleranssi häirinnän suhteen tulisi olla itsestäänselvyys, mutta seurataanko sen toteutumista riittävän hyvin? Onko sellaiseen edes resursseja?</p><p>Epäeettinen toiminta ei olisi mahdollista, mikäli pienimmätkin epäasiallisuudet huomattaisiin ja kitkettäisiin alimmalla mahdollisella tasolla. Urheilua harrastavien lasten ja nuorten ääntä on kuultava tarkoin niin kotona kuin seuroissakin, ja pienimpiinkin epäilyksiin tartuttava välittömästi. Oikeus turvalliseen urheilemiseen kuuluu jokaiselle, eikä pelon pidä kuulua liikunnan ja urheilun maailmaan millään tasolla.</p>