Arvio: Paula Nivukoski nousi komeetan lailla pohjalaiseen kirjallisuuteen – hänen toinen romaaninsa on hurjan traaginen tarina siitä, kuinka kohtalo murjoo viattoman

Laihialla asuva Paula Nivukoski debytoi viime vuonna 1920-luvun Pohjanmaalle sijoittuvalla romaanillaan Nopeasti piirretyt pilvet.

. Komea debyytti esitteli uuden kiinnostavan kirjailijanäänen ja nosti esille kaunokirjallisuudessa harvoin käsitellyn aiheen, amerikanleskeyden.

. Teos huokui nostalgisen vanhanaikaisella tavalla talonpoikaisia arvoja, pysyvyyttä, rakentamista ja rakkautta omaan maahan.

. Nyt Paula Nivukoski on julkaissut toisen romaaninsa. Myös Mainingin varjo sijoittuu menneeseen aikaan ja nostaa esiin nuoren naisen kokemuksen ja elämänkamppailun. Siihen yhtäläisyydet jäävät. Mainingin varjo on tyystin erilainen teos kuin kirjailijan esikoinen.

. Mitä mieltä kriitikko oli Nivukosken esikoisesta? Lue arvio tästä ”Ookko sä aivan kolloo” – Paula Nivukosken upea esikoisromaani herättää eloon murteen ja pohjalaisen mielenmaiseman, jonka jokainen lakeuksilla kasvanut tunnistaa

. Nivukosken tuore teos on peruspalikoiltaan rakkauskertomus ja nuoren naisen kasvutarina. Näyttämöitä on kaksi, pieni talo luodolla ja pohjalaisen porvarisperheen koti jossain päin Pohjanmaata.

. Pappilan tytär Evalina pakenee lapsuudenkodistaan. Hän on rakastunut, raskaana ja tahtoo eroon kasvuympäristönsä painostavasta ilmapiiristä ja ikävistä muistoistaan.

. Rakkauden kohde on kalastaja Anders, jonka Evalina tapaa sattumalta kaupungissa. Papin tytär ja kalastaja perustavat kodin syrjäiselle saarelle. Evalina opettelee uudenlaisen elämän. On uuden alun onnea, toteutumattomia haaveita, paljon rakkautta.

. Vaikka Evalina on ottanut kohtalon omiin käsiinsä, se lipsahtaa hänen otteestaan. Tämä on Mainingin varjon traaginen ydin.

. Meri mielenmaisemana . Nopeasti piirretyt pilvet -teoksen suuret yhteiskunnalliset taustatarinat olivat siirtolaisuus ja naisen asema 1900-luvun alun pohjalaisella maaseudulla. Mainingin varjossa yhtä suurta taustatarinaa ei ole; romaanina se on sikäli yksiulotteisempi.

. Yhteiskunnallinen todellisuus jää henkilöhahmojen taustalle temaattisina ituina. Sen sijaan fokus on päähenkilön mielenmaisemassa ja sen lyyrisessä kuvauksessa.

. On Evalina, Anders, saari. Muut tärkeät henkilöhahmot ja tapahtumapaikat ovat läsnä Evalinan muistoissa.

. Tiukka fokus synnyttää tarinallisen kuplan. Lukija on suljettu Evalinan hauraaseen mieleen, tirkistysaukkoja ulos on vähän. Evalinan päivät saarella toistuvat näennäisesti samanlaisina: kodin arkiset puuhat, Andersin läheisyys.

. Liike on miljöössä ja Evalinan sisäisessä maailmassa. Sen kuvajaiseksi ja symboliseksi peiliksi nousee meri. Milloin meri myrskyää, milloin peilaa tyynenä Evalinan sieluntiloja: painajaisia, pelkoja, unelmia.

. Kesä kallistuu kohti talvea, tulevat sateet, tuulet, tarinan vääjäämätön käännekohta ja katharsis, Evalinan kiirastuli.

. Isän varjo ja viimeinen kiirastuli . Mainingin varjo on murheellisen kaunis romaani. Paula Nivukoski kuljettaa lukijan päähenkilönsä muistojen halki ja näyttää menneisyydestä eroon pääsemisen ja itsenäistymisen kivuliaisuuden.

. Nivukoski on valjastanut koko kirjallisen repertuaarinsa kaihon ja surun sävyasteikon tutkimiseen. Kerronnan nuotissa häivähtää molli silloinkin, kun näytetään Evalinan onnen hetkiä. Ehkä vaikutelma syntyy siitä herkkyydestä ja poeettisuudesta, jolle Nivukoski on virittänyt kielensä. Hänellä on taito täyttää rivien välit, ladata ne äärimmilleen nyansseja.

. Anders jää arvoitukseksi. Hänet näytetään lukijalle Evalinan silmin. Siinä missä Evalina häilyy, säikkyy ja särkyy, Andersille maailma on vakaa, konkreettinen ja yksiselitteinen.

. Muistot äidistä ja sisaresta edustavat kadotettua turvaa. Isän varjoa lankeaa Evalinan mielenmaiseman ylle kuin jykevä freudilainen yliminä.

. Romaanin loppuratkaisun aavistaa. Evalinan itsenäistymisellä on kova hinta. Kohtalo murjoo viattomat ja naiivit. Se mikä voi särkyä, särkyy. Evalina ei ole ansainnut sitä murhetta, jonka joutuu kohtaamaan. Tämä on lyyristä maisemamaalausta muistuttavan romaanin realistisin ja terävin piirto. Harva oikeassa elämässäkään on.

. Paula Nivukoski: Mainingin varjo. Otava 2020. 380 s.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Arvio: Paula Nivukoski nousi komeetan lailla pohjalaiseen kirjallisuuteen – hänen toinen romaaninsa on hurjan traaginen tarina siitä, kuinka kohtalo murjoo viattoman

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Arvio: Paula Nivukoski nousi komeetan lailla pohjalaiseen kirjallisuuteen – hänen toinen romaaninsa on hurjan traaginen tarina siitä, kuinka kohtalo murjoo viattoman

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje