Pohjalaistaiteilija paistattelee historiallisessa valokiilassa - Oli kuitenkin vähällä, ettei Petri Ala-Maunuksesta tullut peräkammarin poikaa tai parturi-kampaajaa

Petri Ala-Maunuksen kysymys yllättää.

. – Haluatko nähdä ensimmäisen öljyvärimaalaukseni?

. No totta hiiskatissa. Olen viettänyt kolmatta tuntia Ala-Maunuksen työhuoneessa Helsingin Herttoniemessä ja katsellut valtavia maalauksia, jotka näyttävät siltä kuin kaikki luonnonvoimat olisivat valloillaan. Ala-Maunus on puhunut maalaamisesta ja siitä mitä ammatti vaatii. Nyt hän haluaa näyttää lähtöpisteen.

. Ala-Maunus kipuaa tikapuut ylös työhuoneensa parvelle, poimii toisiinsa nojaavien taulujen seasta yhden ja asettaa sen lattialle.

. – Tästä kaikki lähti.

. Vaan palataan hetki taaksepäin.

. Minulla on ollut hyvä syy matkustaa Pohjanmaalta tapaamaan Petri Ala-Maunusta. Kuortaneella syntynyt ja kasvanut taiteilija on paistatellut viime viikot historiallisessa valokiilassa.

. Hänen maalauksensa Vaara-Suomi on päässyt esille Ateneumin klassikkomaalausten saliin. Teos tuuraa Suomen-kiertueelle lähtenyttä Eero Järnefeltin Kaski -teosta. Vaara-Suomi on ensimmäinen Ateneum-klassikkojen seuraanpäässyt nykytaiteilijan teos.

. Lehdistötilaisuus oli toissa viikolla. Ala-Maunus seisoi maalauksensa edessä tummassa puvussa. Salamavalot räiskyivät. Muisto huvittaa häntä yhä.

. – Viereisellä seinällä roikkui Hugo Simbergin Langennut enkeli ja vastakkaisella puolella Vincent van Goghin maalaus. Olihan siinä vähän huuli pyöreänä.

. Ruonalta Ateneumiin . Paljon on täytynyt tapahtua, että Kuortaneen Ruonalta on ylletty Ateneumiin ja valtakunnan ykkösmuseoiden kokoelmiin. Petri Ala-Maunus, miten siinä niin kävi?

. Hän sanoo, että niin ei pitänyt alkujaan edes käydä. 1980-luvun Kuortaneella pojat harrastivat painia ja musiikkia. Niin teki rokkitähteydestä haaveillut Ala-Maunuskin. Tosin kummastakaan ei tullut mitään. Paremmat päihittivät painissa. Muusikon ura jäi salaa omassa huoneessa äänitettyyn kappaleeseen, jossa Ala-Maunus rämpyttää kitaraa ja laulaa Oi beibe beibe.

. Siitä episodista hän tosin on ottanut revanssin. Hän löysi c-kasetille äänitetyn kappaleen vuosikymmeniä myöhemmin.

. Nyt hän ojentaa nähtäväksi vinyylilevyn.

. – Katso.

. Kannessa hymyilee teini-ikäinen Ala-Maunus äidin ottamassa kuvassa kotipihalla. Tukka sojottaa kohti taivasta, silmälasit ovat liian suuret. Tekikö hän vinyylin teinivuosien yhdestä nolosta biisistä?

. – Se muuten on ollut Kiasmassa esillä, Ala-Maunus lausahtaa.

. – Tämä levykö?

. – Niin.

. Levynkansista se lähti . Tyypillistä Ala-Maunusta. Hän osaa kuulostaa vaatimattomalta. Sitä paitsi hän ei puhu musiikista ja kieli poskella kitsch-hengessä tehdystä nostalgiavinyylistään turhaan. Se maailma välkkyy hänen kiitettyjen maalaustensa taustalla. Paljon ennen taidetta Ala-Maunus nimittäin löysi levyjen kannet. Ne avasivat portin kuvien maailmaan.

. – Levynkannet olleet minulle lapsesta asti tärkeitä juttuja. Varsinkin hevilevyjen visuaalisuus kiehtoo, Ala-Maunus sanoo.

. Siksikö, että niissä on samaa jylläävää dramatiikkaa ja romanttista tuhon epiikkaa, jota Ala-Maunuksen maalauksissakin? Hän valitsee toiset sanat: apokalyptista tulta.

. Sana apokalyptisyys toistuu Ala-Maunuksen puheissa. Se toistuu myös hänen teoksistaan kirjoitetuissa lehtijutuissa. Tähän tapaan vaikka: maalausten emotionaalinen sävy on apokalyptinen . Tai : taiteilija asettaa katsojan keskelle apokalyptisena pauhaavien vaahtopäiden ristiaallokkoa.

. Ateneumiin ripustetussa Vaara-Suomessa on samaa visuaalista kerrontaa. Teos näyttää Järnefeltin kaskimaiseman tuhat vuotta myöhemmin kuviteltuna. Ala-Maunuksen visiossa ihminen on kadonnut. Kuin hän olisi vain piipahtanut nopeasti paikalla ja jättänyt taakseen villin luonnon. Sinerväsävyistä maisemaa pyyhkii vauhko kasvillisuus.

. Tekee mieli arvata. Luonto on varmasti Ala-Maunukselle tärkeä?

. Vitsillä maisemamaalauksiin . Taiteilija hymähtää. Päinvastoin, maisemamaalaukset tuntuivat hänestä pitkään melkein vitsiltä.

. – Nuorena taiteilijana sitä halusi maalata radikaaleja aiheita. Ei minulla ole koskaan ollut erityistä suhdetta luontoon.

. Maisemamaalari hänestä tuli suunnan kadottua.

. – Mietin, mitkä aiheet eivät puhutelleet minua. Tuli mieleen maisemat. Ajattelin vian olevan minussa, ja että on yritettävä tehdä itseäni kiinnostavia maisemamaalauksia.

. Ala-Maunus alkoi maalata auringonlaskuja.

. – Sehän on todella kitsch-aihe varsinkin jossain toritaiteessa.

. Hän maalasi niitä epätavanomaisille materiaaleille: pizzalaatikoihin, vessapaperille ja Euroopan suurkaupunkien kaduilta löytämiinsä roskiin. Useimmat teokset eivät olleet paperiarkkia suurempia. Sitten tuli eteen uusi umpikuja. Elettiin vuotta 2009.

. – On puuduttavaa tehdä pitkään samaa asiaa. Halusin jotain uutta.

. Se uusi oli Kuvataideakatemian maisteriopinnot. Ala-Maunus jätti hetkeksi maisemamaalauksen. Se oli kynnys uuteen.

. Suuri vedenpaisumus . Valo siivilöityy sisään Ala-Maunuksen työhuoneen korkealla olevista ikkunoista. Seinät kohoavat neljään metriin. On valoa, on tilaa. Ala-Maunus kääntää esiin yhden seiniin nojaavista maalauksistaan. Sitten toisen, kolmannen ja neljännen.

. Teosten maisemat ovat yhtä mahtipontiset. Tekninen taituruus on huikeaa. Silmä eksyy maalausten yksityiskohtiin. On vaikea olla vaikuttumatta seitinohuista siveltimen vedoista ja värien hallitusta leimusta.

. Ala-Maunus sanoo, että jo ennen Kuvataideakatemiaa auringonlaskut olivat tulleet tiensä päähän.

. – En voinut viedä niitä enää eteenpäin. Halusin kokeilla puhdasta maisemamaalausta kankaalle. Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin uskalsin.

. Maalauksiin alkoi ilmaantua vuoria ja ryteikköisiä maisemia. Niistä tuli kookkaita. Ala-Maunus sanoo, että hänen suurin teksensa on yli kahdeksan metriä leveä ja yli kaksi metriä korkea. Se kantaa nimeä The Great Deluge, Suuri vedenpaisumus.

. –Kun tekee isoa, ei pysty tekemään paljon duuneja. Maalasin Suurta vedenpaisumusta puoli vuotta. Alkuun oli huoli, kuinka saada näin isoja teoksia myytyä.

. Nyt myyntihuolet ovat hälvenneet.

. Mikä teki taiteilijan? . On kuitenkin palattava alkuun, sillä tärkein kysymys on yhä vailla vastausta. Mikä teki levynkansia ihailleesta kuortanelaispojasta taiteilijan? Onhan mukana täytynyt olla taidon lisäksi onnea, ehkä jotain muutakin.

. Ala-Maunus nyökkää. Hän sanoo tietävänsä monta tapausta, että lahjakas taiteilija on lopettanut uransa ennen kuin se on ehtinyt kunnolla alkaa.

. – Heitä yhdistää yksi asia. Heillä kaikilla on ollut elämässä muita vaihtoehtoja. Minulla ei ollut muuta kuin taide.

. Hän sanoo jaksaneensa yrittää, vaikkei aina ole mennyt hyvin.

. – Painiminen hyytyi teinivuosiin, sillä en treenannut. Opin siitä jotain. Harjoittelematta ei pääse mihinkään. Päätin olla kompastumatta samaan toista kertaa. Taiteessa olen pinnistänyt aina. Olen maalannut maisemia kaksi vuosikymmentä. Ateneumiin pääsy tuntuu eräänlaiselta palkinnolta.

. Toisinkin olisi voinut käydä. Ala-Maunus muistelee lukioaikoja. Ne eivät enteilleet hyvää.

. – Olin huono kaikessa muussa paitsi kuvaamataidossa. Minusta oli tulla peräkammarin poika. Sekin oli vähällä, etten lukion jälkeen päätynyt parturi-kampaaja-linjalle kaverin perässä, hän kertoo.

. Omat kasvot . Ajatus jäi, kun Ala-Maunus näki Ilkassa Kauhajoen kansanopiston kuvataidelinjan mainoksen. Sieltä löytyivät hengenheimolaiset, taiteesta kiinnostuneet ihmiset.

. – Se oli hieno vuosi kaiken lukioräpeltämisen jälkeen. Tuli onnistumisen tunteita.

. Ammattiopintonsa Ala-Maunus teki Kankaanpään taidekoulussa.

. Ensimmäinen maalaus on Kauhajoen ajoilta. Ala-Maunus pitelee teosta käsissään hetken ennen kuin laskee sen lattialle. Signeeraus on tehty valkoisella maalilla. Vuosiluku on 1989. Maalauksen miehellä on käsissään valoa säteilevä esine. Värit ovat tukkoiset. Siveltimen jäljessä on aloittelevan taiteilijan kömpelyyttä.

. Ala-Maunus poimii esiin toisen maalauksen. Siinä sivellintä on pidellyt jo valtakunnan kärkikastiin kuuluva taiteilija.

. – Maalasin ensimmäisen teokseni kaksi vuotta sitten uudelleen, Ala-Maunus kertoo.

. Jotain on säilynyt: maalauksen miehen ilme. Mies näyttää häikäistyneeltä, ikään kuin olisi löytänyt jotain taiainomaista.

. Ala-Maunus on maalannut hänelle omat kasvonsa.

. ANNE PUUMALA

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Pohjalaistaiteilija paistattelee historiallisessa valokiilassa - Oli kuitenkin vähällä, ettei Petri Ala-Maunuksesta tullut peräkammarin poikaa tai parturi-kampaajaa

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Pohjalaistaiteilija paistattelee historiallisessa valokiilassa - Oli kuitenkin vähällä, ettei Petri Ala-Maunuksesta tullut peräkammarin poikaa tai parturi-kampaajaa

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje