1960-luvulla söimme sokeria enemmän kuin lihaa – Selvitimme viime vuosikymmenten suurimmat voittajat ja häviäjät lautasillamme, tulokset voivat yllättää

–Esimerkiksi makkaran syönti lisääntyi 50 vuotta sitten, ravintohistorioitsija Merja Sillanpää sanoo.

. Jos haemme ekologisesti kestävämpää lautasmallia lihansyönnin suhteen, pitäisi Sillanpään mukaan mennä aikaan ennen sotia.

. –Tärkein syy lihan syömättömyyteen oli köyhyys. Ei silloin ajateltu, että se olisi jotenkin ekologista. Lihansyönti lisääntyi, kun ihmiset vaurastuivat.

. Sittemmin olemme oppineet täyttämään lautasemme monipuolisemmin, ja lihankulutuksen kasvu on taittunut. Silti tilastojen mukaan Suomessa syötiin viime vuonna lihaa 40–50 kiloa asukasta kohden.

. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Juha-Matti Katajajuuren mukaan vielä 1960-luvun alussa lihaa syötiin vajaat 20 kg per asukas.

. –Voidaan sanoa, että lihankulutus on noussut huimasti viimeisten 50 vuoden aikana.

. Nautaa syötiin nykyistä enemmän . Toisaalta lihankulutuksen sisällä on Katajajuuren mukaan tapahtunut isoja muutoksia.

. –Ennen syötiin paljon enemmän punaista lihaa. 1970-luvulla siipikarjanlihan kulutus oli vielä lähellä nollaa. Nyt siipikarjaa on melkein kolmannes lihankulutuksesta, ja osuus kasvaa edelleen.

. Ruokalautasten tai edes lihansyönnin ekologisuutta ennen ja nyt on Katajajuuren mukaan vaikea verrata. Aiheesta ei ole tehty tieteellistä tutkimusta.

. Lisäksi tuotanto ja tuotanto-olosuhteet ovat muuttuneet ja tuottavuus parantunut.

. –Punaisen lihan ja siipikarjanlihan välillä ilmastovaikutukset ovat hyvin erilaiset. Vaikka lihankulutus on lehahtanut, se ei ole silti leikannut vihannesten ja kasvisten kulutusta muiden kuin perunan osalta. Pelkkä naudanlihan kulutus oli 1970-luvun puolessa välissä jopa 15 kiloa per henkilö eli selvästi enemmän kuin nyt.

. Voita ja sokeria riitti . Eniten rasvoja ja etenkin voita käytettiin tilastojen mukaan 1960-luvun alussa, yli 22 kiloa vuodessa henkeä kohti.

. –Oli valtavat voivuoret, jotka piti saada käytettyä. Oli selvää, että rasvankulutus tuolloin lisääntyi, Sillanpää sanoo.

. Katajajuuren mukaan sokerin kulutus oli puolestaan huipussaan 1960- ja 70-luvuilla. Silloin jokainen suomalainen söi vuodessa noin 30 kiloa sokeria sellaisenaan. Nyt vastaava luku on viitisen kiloa vuodessa.

. Toisaalta sokerin kulutustavat ovat muuttuneet.

. 1960-luvulla sokeria käytettiin enemmän kotona myös säilömiseen ja leivontaan ja sokerin kokonaiskulutuksen määrä oli yli 40 kiloa vuodessa.

. –Nyt vastaava luku on noin 30 kiloa vuodessa, kun esimerkiksi karkkien ja virvoitusjuomien käyttö on lisääntynyt. Sokerin kulutuksen pitkänajan vertailuja on kuitenkin vaikea tehdä, Katajajuuri sanoo.

. Perunankulutus on romahtanut . 1960-luvun vaurastumiseen liittyi kasvisten suosion nousu ja perunan suosion lasku.

. Katajajuuren mukaan 50 vuodessa perunan kulutus on vähentynyt 70 prosenttia. Kun 1950-luvulla suomalaiset söivät perunaa vielä 140 kiloa vuodessa, nykyään määrä on enää reilut 40 kiloa.

. Samaan aikaan maidon kulutus on romahtanut mutta muiden maitotuotteiden kuten jogurttien ja juuston kulutus lisääntynyt roimasti.

. Marjoja syötiin vähemmän . Toisin kuin voisi olettaa, marjojen kulutus alkoi kasvaa Suomessa vasta 1970-luvulla. Suomalaiset syövät nykyään 13–14 kiloa marjoja vuodessa.

. –Ihmisten tietoisuuteen tuli vasta 1970-luvulla, kuinka terveellisiä marjat ovat. Sitä ennen syötiin lähinnä puolukkasurvosta, Sillanpää sanoo.

. Sitä ennen marjoilla herkuteltiin lähinnä syksyn satokaudella.

. –Pakastin on huikein keksintö ruoka-asioissa. Ennen sitä säilytysasiat olivat hankalia.

. Marjoista tehtiin lähinnä hilloja ja mehuja, mutta sokeri ei säilönyt marjoja yhtä hyvin kuin pakastaminen.

. –Sokeria jouduttiin käyttämään paljon. Puolukka säilyi parhaiten, ja siitä tehtiin survosta, jota käytettiin ruoan kanssa.

. Luonnonkalaa vai kasvatettua? . Katajajuuren mukaan myös kalansyöntiä ennen ja nyt on hankala verrata, sillä se ei näy tilastoissa samalla tavalla eri aikoina.

. –50 vuotta sitten ihmiset oletettavasti kalastivat itse enemmän. Nyt kalaa ostetaan enemmän ja kulutus on kokonaisuudessaan kasvanut 1950-luvulta.

. Toisaalta tilastoissa näkyy kotimaisen kalan kulutuksen väheneminen, mikä on Katajajuuren mukaan ekologisuutta ajatellen huono asia. Lisäksi kasvatetun kalan määrä kasvaa koko ajan suhteessa luonnonkalaan.

. Lähiruoka oli arkea . Vaikka kaiken kaikkiaan syömme nyt monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin 50 vuotta sitten, oli ruokailussamme silti ennen jotain ekologisempaa.

. Kotileivonta ja lähellä tuotetut, itse viljellyt tuotteet olivat arkea, eivät luksusta.

. –50 vuotta sitten tuotteet eivät olleet pakattuja. Ihmiset kävivät kaupassa kävellen tai polkupyörällä, sillä oli lähikauppoja, ei automarketteja. Ainakin se oli ennen paremmin, Sillanpää toteaa.

. Katajajuuren mukaan suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät itse ruoantuotannosta ja sen biologisista prosesseista.

. Pelkät automatkat ja pakkaukset eivät vielä riitä tekemään nykykulutusta aiempaa kuormittavammaksi.

. –Sitä, oliko syöminen 50 vuotta sitten kokonaisekologisempaa kuin nyt, ei oikein pysty sanomaan.

Fri, 5/20

Kirjaudu sisään

Fri, 5/20

1960-luvulla söimme sokeria enemmän kuin lihaa – Selvitimme viime vuosikymmenten suurimmat voittajat ja häviäjät lautasillamme, tulokset voivat yllättää

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin