Kaikki nykyiset suomenhevoset polveutuvat neljästä kantaorista – Nyt tutkijat haluavat selvittää, millaisen jäljen ne ovat maan hevoskantaan jättäneet

Tilanne on vähintäänkin erikoinen. On alkuviikko ja seisomme ylihärmäläisessä metsässä Takalan suvun tiluksilla. Katseet pyyhkivät pienen hautakiven kupeessa olevaa aukeaa paikkaa. Maasta puskee mustikanvarpua. Hyttyset hääräävät kimpussa.

. Ei, nyt ei olla marjametsällä vaan kokolailla toisenlaisen puuhan parissa. Tuolla kumpareiden ja kasvillisuuden alla näet lepää Sopusointu. Tai mitä kuuluisasta hevosesta nyt onkaan sadan vuoden jälkeen jäljellä. Pian Sopusoinnun hautarauhaa on tarkoitus rikkoa.

. On vaikea peittää hölmistystä. Biologi Karin Hemmannin, arkeologi Tuija Kirkisen ja arkeologian opiskelijan Perttu Strandbergin tehtävä tuntuu mahdottomalta. Tuoltako mullan alta pitäisi löytää hevosen jäänteet?

. Hypätään jokunen tovi taaksepäin. Tai tarkemmin ottaen vuosisata, siihen päivään jolloin Sopusointu vielä ravasi näitä tantereita.

. Elettiin vuotta 1918. Maankuulun hevosmiehen Matti Takalan omistama ori oli pilttuussaan. Hämärämiehet hipsivät tallille aamuyöllä. Talon väki heräsi hätäpäiseen hirnuntaan ja kiirehti katsomaan. Sopusoinnun appeeseen oli laitettu myrkkyä. Hevonen kieri tuskissaan ja kuoli pian.

. Hevosen tappo oli julma kosto, sisällissodan kaikuja. Takala oli kieltäytynyt antamasta arvokasta, yli 400 jälkeläistä siittänyttä oriaan rintamalle.

. – Sopusointu löytyy käytännössä jokaisen suomenhevosen sukutaulusta, Karin Hemmann sanoo.

. Tuija Takala seisoo metsässä ja osoittelee aukeaa. Hän on Takalan suvussa ainoita, joilla on mielikuva siitä, mihin ori satayksi vuotta sitten haudattiin. Hän oli mukana, kun Sopusoinnun muistokivi useita vuosikymmeniä myöhemmin pystytettiin. Takala kertoo, että muistitiedon mukaan hevosen pitäisi levätä aivan muistokiven tuntumassa.

. Perttu Strandberg seisoo keltaisen vaaituskoneen kanssa mättään päällä ja sihtaa maisemaa. Tuija Kirkinen kertoo, että tarkoitus on mitata maaston korkeus kolmiulotteista mallia varten. Sen avulla tutkijat pääsevät jyvälle aluskasvillisuuden peittämistä maaston muodoista. Iltapäivällä alkavat jännittävimmät hetket, kun paikalle vyöryy kaivinkone. Aikaa Sopusoinnun löytämiseen on varattu perjantaihin saakka. Mitä tuolla maan alla enää voi olla jäljellä?

. – Hevonen on niin iso eläin, että kallo ja isot luut ainakin, Tuija Kirkinen sanoo.

. Sopusoinnulla kuten sadoilla muilla suomenhevosilla on haudastaankin vielä paljon annettavaa.

. Meneillään on valtakunnallinen tutkimushanke, jolla pyritään luomaan mahdollisimman kattava kuva maan suomenhevospopulaatiosta. Dna:n avulla saadaan tietoa rodun alkuperästä ja ominaisuuksista.

. – Hevoset eivät ennen paljonkaan liikkuneet asuinpaikoiltaan, joten syntyi paikallisia populaatioita, Karin Hemmann kertoo.

. Toistasataa 1900-luvun alusta peräisin olevaa jouhinäytettä on jo lähtenyt Oulun yliopistolle analysoitavaksi. Hemmannin mukaan ihmiset ovat säilyttäneet niitä yllättävän uskollisesti. Hän kertoo, että tutkijoita kiinnostavat ennen 1950-lukua kuolleet hevoset. Erityisen kutkuttavia ovat vuosisadan vaihteen ja aivan 1900-luvun alun suomenhevoset, sillä niistä näytteitä on kaikkein vähiten. Eräs arvokas näyte saatiin Laihian museosta, jossa on esillä Eri-Aaronin pääkallo.

. Sopusoinnulla on kunnia olla ensimmäinen haudastaan kaivettu hevonen – jos siis ori löytyy. Tuija Kirkinen on realisti.

. – Kaikki on epävarmaa, kun ollaan muistitiedon varassa. Lisäksi maasto muuttuu nopeasti.

. Hän katsoo mättäitä. Mikään ei paljasta, mihin Sopusointu tarkalleen ottaen on haudattu.

. Paikalle tulevat Ypäjältä Ylihärmään ajaneet Päivi Laine ja Marjatta Lähdekorpi. Naiset ovat kartoittaneet 1990-luvun lopusta asti suomenhevosten hautoja, alkujaan vain mielenkiinnosta. Dna-tekniikan kehitys on potkaissut harrastuksen aivan uusiin ulottuvuuksiin.

. Hevosmaailmaa tuntematon toimittaja huomaa pian ummikkoutensa, kun hevosten nimet alkavat sinkoilla ilmassa.

. On Jaakko, kaikkien suomenhevosten vuonna 1864 Keuruulla syntynyt kantaisä ja ensimmäinen tunnettu jalostuksellinen ori. Sen haudan sijainnista ei ole tietoa. Sitten on Huovi, ensimmäinen ravikuningas, hautapaikka tuntematon. Kirpun jäänteitä tutkijat etsivät vuosi sitten. Tutkittava alue paljastui liian laajaksi – erään talon puutarhaksi – joten hanskat oli lyötävä tiskiin.

. Karin Hemmann sanoo laajan tutkimushankkeen juurien olevan Lapualla. Lapualainen hevosmies Hannu Korkeamäki kertoi kymmenen vuotta sitten tutkijoille tietävänsä Murto-nimisen hevosen haudan. Se oli löytynyt ojaa kaivettaessa. Hevosmies oli napannut talteen orin hampaan. Hemmann kävi sen Lapualta vuosia myöhemmin noutamassa.

. Murto oli ensimmäinen kylmäverinen hevonen, joka ylitti 1.3 minuutin kilometrirajan. Hemmann muistaa ulkoa Murron syntymä- ja kuolinvuodetkin: 1917 ja 1936.

. Hyvät hevoset ovat olleet omistajilleen paitsi arvokkaita myös rakkaita. Karin Hemmannin ja Tuija Kirkisen mukaan siksi tieto niiden haudoista on usein säilynyt. Tosin tutkijoilla alkaa olla kiire. Tieto on usein vain suvun vanhimpien jäsenten hallussa.

. Marjatta Lähdekorpi näyttää kännykästään valokuvaa. Siinä on Erakko-nimisen hevosen hautakivi, yhtä jykevä kuin ihmisen hautakivi konsanaan. Ilmajoella syntynyt, alkujaan Matti Takalan omistuksessa ollut ori sai erään astutuksen jälkeen sydänhalvauksen vuonna 1931. Se oli järkytys omistajilleen, karttulalaisen hevosjalostusyhdistyksen väelle. Lähdekorpi puhkeaa nauruun.

. – Kysäisin kirjastossa, onko heillä tietoa hevosen haudan sijainnista. Kirjastonhoitaja sanoi tätinsä olleen Erakon hautajaisissa, hän kertoo.

. Erakko oli saateltu maan poveen viidenkymmenen hengen saattojoukon voimin.

. Kouvolalaiset julkkishevoset Valokas ja Rymymurto haudattiin hellästi havujen keskelle pystyasentoon loimet selässään.

. Matti Takalan pojanpojanpoika Vesa Takala pyörähtää paikalla katsomassa meininkiä.

. – Möyrästäkää niin paljon kuin tykkäätte, hän välittää maanomistajan viestin tutkimusjoukolle.

. Kirkinen ilmoittaa, ennen kaivinkoneiden saapumista on aika pitää lounastako. Lähtiessä vilkaistaan rakennuksia. Sopusoinnun ja talon muiden hevosten tallista muistuttaa jykevä alkuperäinen kivijalka. Erään ulkorakennuksen seinälle on koottu valokuvia. Siellä koreilee potretteja menestyshevosista, Junkkarista, Säilästä ja Eri-Veljestä. Vanhimmassa valokuvassa on jotain tuttua.

. Matti Takala ja Sopusointu ne siinä, 1900-luvun alussa pihamaalla kuvattuna.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kaikki nykyiset suomenhevoset polveutuvat neljästä kantaorista – Nyt tutkijat haluavat selvittää, millaisen jäljen ne ovat maan hevoskantaan jättäneet

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kaikki nykyiset suomenhevoset polveutuvat neljästä kantaorista – Nyt tutkijat haluavat selvittää, millaisen jäljen ne ovat maan hevoskantaan jättäneet

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje