Kolmen ähtäriläisen punavangin murha Teuvalla 1918 jäi tutkimatta ja syylliset tuomitsematta

Tapaus jäi kokonaan tutkimatta ja syylliset tuomitsematta.

. Ähtäriläinen torppari Edvin Herman Sulku (s. 1888), sekatyömies Vilho Johannes Ahonen (1898) ja renki Kalle Kustaa Luoma (1891) ammuttiin Teuvan Perälänkylässä junaradan viereen metsään kylmäverisesti huhtikuun 14. päivä 1918.

. Ampujina olivat ähtäriläinen suojeluskuntalainen ja kurikkalainen valokuvaaja, joiden tarkka motiivi murhiin ei selvinnyt, sillä tapausta ei koskaan tutkittu.

. Paikallishistoriaa tietävä peräläläinen Raimo Pihlaja arvelee, että kyseessä lienee ollut silkka mielivalta tai kosto.

. Ampumispaikka sijaitsee noin kilometrin päässä Perälän asemasta Kaskisiin päin. Murhapaikalla olleeseen luonnonkiveen hankittiin vuonna 1965 muistolaatta, johon huolehdittiin pitkään myös kukkia ja kynttilöitä. Nytkin siellä on pari kynttilää ja lyhty.

. Ähtäriläiskolmikon vankileiriltä hakeneet kaksi miestä nousivat vankien kanssa junaan Närpiössä junaan, joka lähti puksuttamaan kohti Seinäjokea.

. Teuvan Perälän asemalla juna pysähtyi, ja alkoi yhtäkkiä peruuttaa Kaskisiin päin. Se pysähtyi noin kilometrin päähän asemasta.

. – Ähtäriläiset päästettiin vapaaksi, ja kun he lähtivät metsään, kaksikko ampui heidät junan rappusilta, ilmeisesti selkään. Se oli hyvin yleinen teloitustapa, Pihlaja kertoo.

. Ammutuista nuorin, 20-vuotias Vilho Ahonen, ei kuitenkaan heti kuollut, vaan hän lähti haavoittuneena juoksemaan metsän halki kohti Kristiinan rataa.

. Hän juoksi peltojen yli hakemaan apua, ja tuli erääseen taloon. Sieltä kuitenkin ilmoitettiin Perälän suojeluskuntaan, sillä talon isäntä oli itsekin aktiivinen suojeluskuntalainen.

. – Ahonen vietiin hevosella takaisin ampumispaikalle. Häntä vedettiin yli aitojen tukasta, mistä eräs mies sai liikanimen Tukka-Jussi. Perälän suojeluskunta teloitti Ahosen uudestaan. Häntä jouduttiin ampumaan useamman kerran ennen kuin hän kuoli, Pihlaja tietää.

. Vainajat piti haudata niille sijoilleen radan varteen, ja siihen työhön määrättiin lähellä surmapaikkaa asuneen Mukkalan mäkituvan vanhin poika, 12-vuotias Paul Matias Adolf Mukkala .

. Kesällä 1918 sodan jo päätyttyä, ilmestyi Edvin Sulkun leski paikkakunnalle.

. – U ljas Mukkala on kertonut, että murhien jälkeen kesällä 1918 hän oli Perälän asemalla yhdessä Uuno Östermanin kanssa, kun junasta astui ulos nuori nainen, joka esitteli itsensä ja pyysi maksua vastaan apua saattaakseen suojeluskunnan ampuman läheisensä siunattuun lepoon.

. – Hän oli hankkinut arkun, ja miehet olivat kaivaneet ylös mätänemistilassa olleen ruumiin.

. Sulkua ei kuitenkaan haudattu varsinaiselle hautausmaalle (nykyinen Teuvan vanha hautausmaa), vaan joen ja hautausmaan väliselle Suksen talon pellolle, johon hautausmaa sittemmin laajeni. Hautapaikka sijaitsee suunnilleen siinä, missä on Teuvan työväenliikkeiden 1965 hankkima Vakaumuksensa puolesta henkensä antaneiden muistomerkki.

. Vuoden päästä kesällä 1919 saapui puolestaan Ahosen äiti paikkakunnalle poikansa virkatodistus mukanaan, ja hänkin pyysi seurakunnalta hautausta.

. Pojan, ja samalla renki Kalle Luoman ruumiit kaivettiin esiin, ja tuotiin samaan paikkaan mihin oli haudattu Sulkukin. Ruumiit kaivoi Perälässä ylös tiettävästi Esa Nurmela .

. – Vilho Ahosen äiti oli kertonut, ettei poika kuulunut punakaartiin, eikä ollut suoranaisesti osallistunut työväenliikkeen toimintaan. Miehet oli pidätetty työnhakumatkalla.

. Pellolla ollut hautapaikka aidattiin punaisella aidalla, etteivät lehmät talloisi siinä. Vanhat haavat kuitenkin verestivät, ja haudalle tehtiin ilkivaltaa heittämällä aita eräänä yönä jokeen.

. Jonkinlainen kirous tuntui seuraavan ainakin joitakin murhiin osallisia.

. Pihlajan mukaan kultakellon yhdeltä vainajalta ottaneen isännän sanotaan kokeneen suuria vastoinkäymisiä karjansa kanssa. Hän olikin myöhemmin todennut kultakellon tulleen kalliiksi.

. Tukka-Jussin kuollessa tarvittiin kuulemma miehiä pitelemään tunnontuskissa kamppailevaa.

. Ähtäriläistä ja kurikkalaista teloittajaa ei koskaan tuomittu eikä tapausta tutkittu.

. Lopullisen sinetin asia sai joulukuussa 1918, kun valtionhoitaja Svinhufvud antoi asetuksen, jolla kaikki sisällissodassa valtiorikoksiin syyllistyneet valkoiset armahdettiin. Aiemmin hän oli armahtanut myös punaisia tai päästänyt heitä ehdonalaiseen.

. Jorma Havula

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kolmen ähtäriläisen punavangin murha Teuvalla 1918 jäi tutkimatta ja syylliset tuomitsematta

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolmen ähtäriläisen punavangin murha Teuvalla 1918 jäi tutkimatta ja syylliset tuomitsematta

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje