Pohjalaisen arkisto

Kommentti: Pietarin metroräjähdys muistuttaa Tshetshenian sodista – terrorilla olisi kauaskantoisia vaikutuksia

Ainakin kymmenen ihmistä sai surmansa räjähdyksessä, joka tuhosi osan metrojunan vaunusta Pietarissa maanantaina iltapäivällä. KUVA: Russian Archives
  • Ilkka-Pohjalainen
Jaa artikkeli

Metrojunassa ja asemilla on tapahtumahetkellä kello 14.40 paikallista aikaa ollut tungokseksi asti ihmisiä. Sellainen Pietarin metro on.

Jos räjähdys oli tarkoituksella järjestetty, se on vastenmielinen ja järkyttävä hyökkäys tavallisia pietarilaisia vastaan. Sellaisella iskulla olisi väistämättä laajakantoisia poliittisia seuraamuksia.

Räjähdyksen sattuessa Venäjän presidentti Vladimir Putin oli kaupungissa lähimmän ulkomaisen liittolaisensa, Valko-Venäjän johtajan Aleksandr Lukashenkon kanssa.

Venäjän oma poliittinen tilanne on pitkästä aikaa oppositiomielenosoitusten kuumentama. Opposition johtohahmo Aleksei Navalnyi laitettiin viime viikolla kahdeksi viikoksi vankilaan, joten hän ei ole tapahtunutta kommentoimassa.

Näyttävien kansainvälisten sotaretkiensä – Ukrainan ja Syyrian – takana Venäjä on viime vuosina elänyt poikkeuksellisen rauhallista arkea. Isoihin terrori-iskuihin liittyvät muistot ovat muutaman vuoden takaisia. Pahin terroriuhka näytti siirtyneen Länsi-Eurooppaan etenkin parin viime vuoden aikana.

Putinin kotikaupungissa Pietarissa pelko ei ole ollut jokapäiväinen vieras missään vaiheessa. Kun terroristit 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina toistuvasti iskivät Venäjälle kylväen kauhua ja vihaa, heidän uhrinsa olivat yleensä Moskovan tai Kaukasuksen asukkaita.

Vuonna 2010 ainakin 38 ihmistä kuoli, kun kaksi naispuolista itsemurhapommittajaa räjäytti panoksensa Moskovan metrossa.

Vuonna 2004 ainakin 330 ihmistä, suurin osa lapsia, sai surmansa Beslanin koulun karmeassa panttivankihyökkäyksessä Pohjois-Ossetiassa lähellä Dagestania ja Tshtsheniaa. Vuonna 2002 vähintään 120 ihmistä kuoli, kun turvallisuusjoukot lopettivat kaasuaseella Dubrovkan musikaaliteatterin panttivankikaappauksen Moskovassa.

Nyt terrorismia pidetään yhtenä mahdollisena syynä Pietarin räjähdykseen. Jos epäilys vahvistuu, esiin nousee nopeasti viittaus tshetsheeneihin. Sellainen on terroriepäilysten erikoispiirre Venäjällä.

Juuri terrori-iskujen aiheuttama pelko yhdisti alun perin venäläisiä uuden johtajansa Putinin taakse. Sairastelleen Boris Jeltsinin jälkeen Putin saattoi esiintyä vakaana kätenä, joka pistää kapinalliset kuriin ja estää valtiota hajoamasta.

Tshetsheenejä totuttiin syyttämään kaikista kauheuksista – niistäkin, joihin heistä useimmilla ei ollut osaa eikä arpaa. Miliisi ratsasi tummakulmaisia kaukasuslaisen näköisiä ihmisiä kaduilla ja toreilla. Putin lupasi tunnetussa esiintymisessään "rökittää vaikka ulkohuussissa" terroristit ja heidän liittolaisensa.

Venäjän opposition kriittisin siipi – etenkin Lontooseen paennut ja sittemmin hämärissä oloissa kuollut suurliikemies Boris Berezovski lähipiireineen – kytki terroristien toiminnan maan omiin tiedustelupalveluihin, joiden kasvatti ja keulakuva Putin on. Venäjän valtiollisessa mediassa tämä tutkimuslinja ei saanut kaikupohjaa.

Putin nousi valtaan syksyllä 1999 Jeltsinin sairastellessa ja keskellä tuhoisien terrori-iskujen aaltoa. Moskovassa räjähti pommeja asuintaloissa. Toinen Tshetshenian sota oli alkamassa. Separatistien ja terroristien laittaminen kuriin kuului turvallisuuspalvelu FSB:n entisen johtajan lupauksiin.

Kun Putin nousi ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi, hän rakensi suosionsa omintakeisen yhteiskuntasopimuksen varaan: eliitit ja oligarkit peloteltiin matalaksi, tarvittaessa kovinkin ottein. Oppositio suljettiin ulos päätöksenteosta ja mediasta. Vastineeksi presidentti sai sekasortoisen maan otteeseensa ja kykeni lupaamaan maltillista vaurastumista keskiluokalle, kansallismielistä paatosta nationalisteille ja kovaa johtajuutta sitä kaipaaville.

Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella Tshetshenian itsenäisyysliikkeenä alkanut radikalisoituminen sai vettä myllyyn. Vierastaistelijat toivat tshetsheenien kansallisena heräämisenä alkaneeseen kapinaan julmia kansainvälisen jihadin piirteitä. Putin veti omat johtopäätöksensä ja syytti länsimaita kaksinaamaisuudesta, kun nämä eivät tarkastelleet Tshetshenian sotaa samoilla kriteereillä kuin omaa terrorismin vastaista taisteluaan.

Tavallinen kansa veti johtopäätöksensä television uutismyllystä: tshetsheeneistä tuli monelle syntipukkeja kaikkiin Venäjän ongelmiin. Viime vuosina kuitenkin viholliskuva näytti siirtyvän tshetsheeneistä ukrainalaisiin.

Putinin sotatoimien ja kapinallisten iskujen jatkuessa kymmeniätuhansia Venäjän omia kansalaisia sai surmansa toisessa Tshetshenian sodassa.

Viime vuosien näennäisellä rauhallisuudella on ollut hintansa. Putin antoi Tshetshenian kuin läänityksenä Ramzan Kadyroville. Kremlille lojaali nuori mies on johtanut tasavallan rakennustöitä ja riitaisia klaaneja karmaisevan kovalla kädellä. Samaan aikaan alueesta on rakennettu Venäjän islamilaisen edistyksellisyyden näyteikkunaa.

Pietarin metroräjähdyksen poliittinen hinta voi olla, että Putinin suosio entisestään kasvaa. Vuoden 2018 presidentinvaaleihin lähtee käytännössä vaihtoehdoton presidentti, joka terrorismin varjolla on tottunut kurmuuttamaan myös oppositiota ja muita arvostelijoita.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli