Kuva sankarivainajien hautajaisista vuodelta 1940 pysäytti, ”siinähän oli mummu!”

Kun kauhajokelainen Annukka Tolppa luki talvisodan alkamisen 80-vuotispäivänä maakuntalehdestä toimittaja Anne Puumalan kirjoittaman jutun Tulikaste vei liian monta, hän alkoi katsella tarkemmin jutun ohessa ollutta vanhaa hautajaiskuvaa.

. Artikkeli kertoi talvisodassa taistelleesta soinilaisten miesten komppaniasta. Kuva oli vuodelta 1940, ja siinä haudattiin talvisodassa kaatuneita soinilaisia sankarivainajia.

. Tolppaa alkoi vaivata, oliko kaksitoista ruumisarkkua ja kymmeniä saattajia sisältäneessä ryhmäkuvassa hänen isoäitinsä, nyt jo edesmennyt Helvi Marjamäki ?

. Ja olihan hän.

. – En ollut koskaan nähnyt tuota kuvaa. Suurensin sitä, ja lähetin viestinä äidilleni ja muille sukulaisilleni, ja kyllä he hänet siitä tunnistivat. Hän seisoi siinä eturivissä keskellä miehensä isän Kalle Kynnäksen kanssa.

. Kuvan tutkimista jatkettiin, ja selvisi, että isoäiti seisoi arkun takana, jossa lepäsi hänen silloinen puolisonsa Matti Kynnäs . Matti Kynnäs kaatui talvisodassa helmikuussa 1940, ja tuolloin 21-vuotiaasta Helvi Kynnäksestä tuli leski, jolla oli seitsemän kuukauden ikäinen poika nimeltä Paavo Kynnäs .

. Eikä siinä vielä kaikki.

. Lehtijutun yhteydessä oli myös toinen pienempi kuva, jossa oli kolmisenkymmentä Soinin komppanian miestä. Kuva on otettu joulukuussa 1939 Neuvostoliiton rajan tuntumassa Enkkuan kylässä olleen majapaikan portailla. Enkkuasta komppania marssi 25 kilometriä ensimmäiseen tulikasteeseensa Taipaleenjoelle Koukkuniemen taisteluun 7. päivä joulukuuta 1939.

. – Siinä pienessä kuvassa toisessa rivissä on minun isoisäni, Valde Marjamäki . Ja todennäköisesti Matti Kynnäs seisoo tuolla takarivissä, selittää Tolppa, ja näyttää kasvoja mustavalkokuvasta.

. Kaksi miestä kuvissa eli Kynnäs ja Marjamäki liittyvät toisiinsa niin, että Helvi Marjamäki on ollut heidän kummankin puoliso.

. Matti Kynnäksen kaaduttua, Helvi Kynnäs eleli leskenä seitsemän vuotta, kunnes sodan loputtua hänen ja Valde Marjamäen tiet yhtyivät. He menivät naimisiin ja saivat neljä lasta. Elämäntyönsä he tekivät syntymäpitäjässään Soinissa maanviljelijöinä.

. Valde kuoli sairauskohtaukseen kotitalonsa rappusten eteen 1985, Helvi sairaalassa vuonna 2013 ollessaan 95-vuotias.

. Tolppa ei osaa sanoa, tunsivatko Matti Kynnäs ja Valde Marjamäki toisensa hyvin, olivathan he saman pitäjän miehiä.

. – Mutta sen pappa sanoi aina, että hän on manttelinperijä. Hän oli vaihtanut Matti Kynnäksen kanssa sodassa manttelia, sillä Matti oli saanut lyhyen ja tanakan miehen takin, kun taas pappani sai sellaisen pitkälle ja hoikalle miehelle suunnitellun. Vaikka tämäkin tarina on totta, niin mummuhan se oikea papan mantteli oli, Annukka Tolppa naurahtaa.

. Lapsuudessaan Tolppa vietti paljon aikaa mummun ja papan luona Soinissa. Sieltä on jäänyt hyvät muistot. Mummu hääräsi talon askareissa, laittoi ruokaa ja huolehti kodista.

. Pappa puolestaan oli hauskanpitäjä ja lasten suosikki, joka aina mukamas piilotteli lastenlapsilta kissanpentuja, kunnes nämä saivat itse löytää ne tuvan kaapista. "Ratiosta" pappa soitatti aina kovalla äänellä Vera Teleniuksen laulua Miljoona ruusua.

. – Sota-ajasta hän ei koskaan puhunut, ja mummu taas oli hiljainen ja nöyrä. Vaikka minäkin olen tavallaan aina tiennyt meidän suvun historian ja mummun ja papan kohtalon, kaikki lävähti silmille oikeastaan vasta tuon lehtijutun myötä, Tolppa kertoo.

. Monet asiat ovat alkaneet mietityttää Annukka Tolppaa. Omakohtaisesti hän tietää jotakin sodan kurjuudesta, sillä hän on ollut 14 vuotta lähetysjärjestö Fidan vapaaehtoistyössä, ja on käynyt muun muassa Turkissa pakolaisleirillä ja Kreikassa pakolaiskeskuksella auttamassa sotaa pakenevia naisia, lapsia ja miehiä.

. Sodan raadollisuus puskee silti rajusti läpi mummun ja papan tarinassa. Kuinka sotamiehet jaksoivat marssia kurjassa kelissä ja huonoissa varusteissa 25 kilometriä ja sen jälkeen vielä taistella? Miten miehet selvisivät sotatraumoistaan sodan jälkeen, kun ei ollut tarjolla mielenterveyspalveluja eikä mitään?

. – Ja kyllähän se ensimmäinen taistelu on täytynyt olla järkytys. Millaista oli nähdä ystävien ja koulutovereiden saavan surmansa? Moni tämän päivän ihminen ei ole edes nähnyt ruumista.

. Pienemmässä kuvassa Tolppa oli kiinnittänyt huomiota nuoren isoisänsä mietteliäisiin kasvoihin.

. – Näen niissä paljon itseäni. Hän oli tuolloin parhaassa iässä, kuten ne kaikki muutkin. Elämä oli edessä.

. Ja mitä mahtoi ajatella Helvi-mummu arkun ääressä 1940?

. – Hänen kasvonsa ovat siinä niin lohduttomat ja surulliset. Mitäpä muutakaan se voi olla, kun kaikki se on romahtanut, minkä varaan olet elämäsi laskenut.

. Soinilaisten komppaniaa johti tunnettu runoilija Yrjö Jylhä , joka ei koskaan toipunut talvisodan aiheuttamasta syyllisyydentunteesta, minkä arvellaan olleen yksi syy hänen itsemurhaansa myöhemmin.

. Jylhä kävi Soinissa 1950-luvulla tapaamassa entisiä aseveljiään. Valde Marjamäkeä hän ei kertomusten perusteella tavannut.

. Entä jos mummusi olisi vielä elossa ja nähnyt lehtijutun kuvineen, olisiko hän yhtään hätkähtänyt?

. – Minun tuntemallani mummulla oli tasainen luonne eikä hänellä ollut tunnekuohuja. Hän ei myöskään puhunut paljon asioistaan. Mietti ja murehti enemmän itsekseen. Juttu olisi varmasti koskettanut häntä, mutta kaiken kokeneena hän ei varmaan olisi hätkähtänyt enää tätäkään.

. Jorma Havula

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kuva sankarivainajien hautajaisista vuodelta 1940 pysäytti, ”siinähän oli mummu!”

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kuva sankarivainajien hautajaisista vuodelta 1940 pysäytti, ”siinähän oli mummu!”

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje