Kyydissä 40 000 litraa kahvimaitoa – Maitokuskien grand old man Seppo juo silti kahvinsa mustana

Seppo Niemi-Nikkolan maitorekan takana on pieni kylmiö maitonäytteille. Maitokuski tekee osansa laadunvalvontaketjussa. KUVA: Krista Luoma
Jaa artikkeli

Kun Seppo Niemi-Nikkola aloitteli maitokuskina, maito haettiin tonkista laiturilta.

Elettiin 1960-lukua. Niemi-Nikkolan isä, joka oli myös aikoinaan maitokuski, pyysi joskus poikansa apumieheksi keräilykierrokselle.

–Isä tuli joskus herättämään, kun hänellä oli selkä kipeänä. Olin ehkä 13 tai 14 vuoden ikäinen.

Maitotonkat piti nostaa lihasvoimalla kyytiin. Ne olivat painavia, koska tonkat vetivät yleensä 40 litraa.

–Joskus oli 50-litraisiakin, ne olivat kyllä kamalia.

Sittemmin maidon kerääminen on muuttunut. Tekniikka on kehittynyt, ja maitorekatkin ovat viimeisen päälle. Ensimmäisen oman maitorekkansa Seppo Niemi-Nikkola hankki vuonna 1974. Siitä saakka hän on kuljettanut maitoa.

Nykyinen rekka on vuosimallia 2015.

Sen kyyti on pehmeää, ja keräily tapahtuu melko vaivattomasti. Siniset putket imevät maidon suoraan navetan tankista, ja mittari raksuttaa saman tien litramäärän Kamu-järjestelmään.

Saman järjestelmän avulla kuski osaa perille, pystyy ennakoimaan tilan tarpeet ja jopa tiestön kunnon. Kamun kautta tuottaja ja meijeri saavat tietoa maidon laadusta ja kulloisestakin maitomäärästä.

Jokaiselta tilalta otetaan näyte, josta varmistetaan, että maito on tuoretta ja hygieenistä eikä siinä ole antibioottijäämiä.

Yhteen rekkaan mahtuu jopa 40 000 litraa maitoa, kun sekä auton oma säiliö että perävaunu ovat täynnä.

Auton nupissa Seppo nauttii silti termoskahvinsa mustana, vaikka selän takana olisi tuhansia litroja maitoa.

Maitorekka ajaa kelistä ja vuodenajasta huolimatta. Arkena ja pyhinä, yöllä ja päivällä. Meijeri suunnittelee reitit ja sen, mihin aikaan päivästä maito kerätään. Reitti saattaa muuttuakin, ja kuskit valitaan tarjouskilpailulla kuuden vuoden välein.

Talvisin on joskus kurja keli, ja tiet saattavat sateella olla liukkaita.

–Yleensä tie ovat aika hyvässä kunnossa. Kyllä ihmiset pitävät niistä huolta.

Niemi-Nikkolan rekka keräilee maitoa yhdellä Suomen tärkeimmistä maitoalueista, Jalasjärvellä.

Jalasjärvi liitettiin Kurikkaan viime vuoden alussa. Liitoksen myötä Kurikasta tuli Etelä-Pohjanmaan suurin maitokunta.

Tilat ovat melko suuria. Keskimäärin yhdeltä tilalta tulee vuodessa 300?000 litraa maitoa.

Osuuskunta Maitosuomen toimitusjohtaja Reima Luomala kertoo, että suurimmat tilat tuottavat yli kolme miljoonaa litraa maitoa vuodessa.

–Pienimmiltäkin tulee 100 000 litraa.

Koko Suomessa tuotetaan vuosittain noin 2,3 miljardia litraa maitoa. Määrä on pudonnut verrattain hitaasti, kun ottaa huomioon, miten moni maitotila on lopettanut viime vuosikymmenten aikana.

Luonnonvarakeskus Luken tilastojen mukaan maitotiloja oli 45 489 vuonna 1990. Vuonna 2016 niitä on enää 7 574.

–Moni on joutunut lopettamaan. Mutta on tässä monta sellaistakin tilaa, joissa on löytynyt jatkaja seuraavasta sukupolvesta, Seppo Niemi-Nikkola toteaa.

Uusi sukupolvikin tuntee maitokuskin, joka saa kyläteillä nostaa kättä alvariinsa.

Nadia Paavola

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje