Lontoon pommi-iskusta selviytynyttä Markus Karhulaa vaivaa kysymys: Kohtasinko terroristin noustessani metroon? – Lue Markuksen tarina

Lontoossa asuva Vaasan yliopiston kasvatti Markus Karhula koki tapahtumien ytimestä Lontoon pommi-iskun kauhut perjantaina aamulla. Hänen mieltään kalvaa kysymys: Kohtasinko terroristin noustessani metroon?

. Oli aivan tavallinen aamu Lontoon Fullhamissa, arvostetulla alueella. Markus Karhula nousi samaan metroon, samaan aikaan kuin aina ennenkin Putney Bridgen metroasemalla, kivenheiton päässä omasta asunnostaan. Samaa vuoroa hän oli käyttänyt likipitäen joka päivä sen viiden vuoden ajan, jonka hän on Lontoossa asunut.

. Sijoitusanalyytikkona työskentelevä Karhula luki puhelimesta finanssialan uutisia. Hän ehti keskittyä yhden pysäkin välin, kun juna saapui Parsons Greenin asemalle.

. Se tapahtui.

. – Alkoi kuulua hätääntynyttä kirkumista. Koulupukuiset pikkulapset juoksivat toisesta vaunusta aivan silmittömässä hädässä ja kirkuivat. Kirkuminen tarttui kaikkiin siinä vaunussa. Jokainen pyrki hirveää vauhtia ulos metron ovista.

. Kukaan ei tiennyt tarkkaan, mitä toisessa vaunussa oli tapahtunut. Karhula kuvailee väkijoukon reaktiota alkukantaiseksi.

. – Lasten kauhu laukaisi selviytymisvietin, joka antoi käskyjä. Nyt pitää juosta.

. Asemalaiturin valtasi jättimäinen ihmismassa. Ihmiset pakkautuivat toisiaan vasten ja jokainen pyrki hinnalla millä hyvänsä kohti niitä ainoita portaita, joista pääsee asemalta ulos. Vaikka kyseessä onkin metro, tällä pysäkillä rata kulkee katutason yläpuolella.

. Karhula muisti kesäkuun alun terrori-iskun Lontoon Borough Market -torilla. Hyökkääjät kulkivat väkijoukossa ja puukottivat uhria toisensa jälkeen.

. – Siinä oli koko ajan ajatuksena, että nyt pitää päästä pois, tai voi tulla puukko selkään, Karhula sanoo.

. Rappusten juurella väki kaatuili portaisiin.

. – Se oli aivan uskomatonta. Ihmiset kaatuivat isoksi kasaksi portaisiin, eikä massa lakannut puskemasta. Jotkut hyppäsivät ja jotkut juoksivat kaatuneen massan yli. Minä yritin pitää kaiteesta kiinni, ettei mun selän takaa hypittäisi, Karhula kuvailee.

. Muutaman minuutin päästä tuli aseman henkilökunta. Henkilökunta komensi väkeä perääntymään portaista. Kukaan ei uskonut.

. – Se oli aivan hemmetin kauheeta, Karhula sanoo.

. Jonkin ajan kuluttua ryntäys kuitenkin alkoi rauhoittua ja väkijoukko purkautua kaduille. Koululaisia itki maassa. Karhula jutteli kahden itkevän naisen kanssa.

. – Naiset ihmettelivät, miten olin niin tyyni. Automaattisesti koitin katsella, tarvitseeko joku apua. Sitten kun paikalle tuli poliisi, palokunta, ambulanssit ja Lontoon poliisin terrorismiyksikön järeä kalusto, he komensivat kadut heti tyhjiksi.

. Kadut suljettiin. Osa ihmisistä oli tullut yövaatteisillaan katsomaan, mitä tapahtuu. He eivät saaneet palata koteihinsa suljetuille kaduille. Väki poistettiin hallitusti ja nopeasti.

. – En olisi päässyt enää kotiin, joten lähdin töihin, Markus Karhula kertoo.

. Hän naurahtaa vähän muisteltuaan, kuinka bussissa laittoi töihin pahoittelut, että tulee hieman myöhässä. Kotiin Suomeen sukulaisille ja Lontoossa asuvalle tyttöystävälleen hän kirjoitti olevansa turvassa.

. Bussissa sydän nelisti hirvittävää vauhtia. Työpaikalla mieli oli levoton. Hän seurasi uutisia ja sai tietää, että toden totta, kyseessä oli Isisin tunnustama terrori-isku.

. – Jälkijäristykset on oikea sana sille järkytykselle. Työkaverit taputteli olalle. Henkilöstöpäällikkö käski mennä kotiin, Karhula kertoo. Hän kuitenkin jatkoi päivän loppuun asti.

. Illalla hän matkusti metrolla takaisin kotiin. Hän myöntää, että pelko kulki mukana koko matkan.

. – Välillä metro pysähtyi ja kuulutettiin, että nyt tutkitaan jonkun laukku. Sitten matka jatkui.

. Keltaliivistä henkilökuntaa oli paikalla paljon. Kaikki vähänkin epäilyttävä tutkittiin. Radiopuhelimet kävivät koko ajan.

. Hälytysajoneuvojen ääni kantautui kotikadulla sisään kymmenen minuutin välein. Koko ajan tuntui jotain olevan meneillään.

. Perjantain ja lauantain välisen yön Markus Karhula nukkui huonosti. Hän heräili vähän väliä.

. Lauantain Karhula on viettänyt tyttöystävänsä kanssa kotona televisiota katsellen. Kello kolmeen mennessä Iso-Britannia oli nostanut maan valmiustason korkeimmalle tasolle.

. – Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että Lontooseen odotetaan pian iskua mahdollisesti samalle alueelle, Karhula sanoo.

. Paikallinen media spekuloi sillä, milloin kotitekoinen räjähde jätettiin metroon. Erään Karhulan mukaan uskottavan teorian mukaan räjähde jätettiin edellisellä asemalla – samalla, jolta Karhula joka päivä nousee metron kyytiin.

. – Just mun asemalla. En tiedä. Tämä tarkoittaisi sitä, että olen saattanut kohdata terroristin kasvokkain laiturilla, Karhula miettii.

. Hän arvelee, että pommimiehellä oli syynsä iskeä juuri Fullhamiin. Arvostetussa kaupunginosassa asuvat Lontoon etuoikeutetut, hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut.

. – Täällä uskotaan koulutukseen, tasa-arvoon ja erilaisuutta hyväksytään. Ehkä terroristi halusi iskeä näihin arvoihin.

. Ei saa antaa pelolle valtaa. Tuosta lausahduksesta on tullut jo jonkinlainen mantra, jota hoetaan nykyään toistuvasti, vaikka pelottaisikin. Karhula aikoo silti pitää siitä kiinni kynsin ja hampain.

. – Terroristeille ei saa antaa mahdollisuutta nähdä, että ne ovat onnistuneet kauhun levittämisessä. Meillä on positiiviset määränpäät, niiden (terroristien) määränpäät on ihan jotain päinvastaista. Ne eivät pysty muuttamaan meitä, Karhula sanoo.

. Hän jää kotiinsa seuraamaan uutisia.

. Parinkymmenen minuutin kuluttua puhelinhaastattelusta Karhula lähettää sosiaalisen median välityksellä viestin: "Päätimme lähteä nyt pihalle ravintolaan lounaalle ihan tukeaksemme ympäristöämme, jossa asumme ja näyttämään, että mekin jatkamme elämäämme."

. SARIANNE TEKONIEMI

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Lontoon pommi-iskusta selviytynyttä Markus Karhulaa vaivaa kysymys: Kohtasinko terroristin noustessani metroon? – Lue Markuksen tarina

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Lontoon pommi-iskusta selviytynyttä Markus Karhulaa vaivaa kysymys: Kohtasinko terroristin noustessani metroon? – Lue Markuksen tarina

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje