Kolumni: Annetaan arvo kättelylle ja rallienglannille

Ajat ovat muuttuneet ja niin pitääkin, sillä kehitys kehittyy ainakin johonkin suuntaan. Sen huomaa muun muassa siitä, että monet ennen itsestäänselvästi suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat asiat, tavat ja perinteet, ovat menettäneet suosiotaan ja jopa hävinneet. Osa niistä on korvautunut jollakin uudella, kenties ulkomailta imuroidulla ja kansainvälisellä tavalla tai tyylillä.

. Jotkut uusista käytänteistä ovat solahtaneet Suomeen oikein mukavasti tai suomalaiset niihin. Ne tuntuvat omilta.

. Joukossa on kuitenkin sellaisia, jotka eivät tänne luonnu, ainakaan 1960-luvulla syntyneen mielestä. Niiden soisi jopa katoavan, kuten ylenpalttisen halailun, joka alkoi rantautua Suomeen ehkä kolmisenkymmentä vuotta sitten kenties lisääntyvän matkustelun myötä.

. Nykyään kaikkien pitäisi olla välittömiä, avoimia, sylinlämpöisiä ja sulavaliikkeisiä halaajia, vaikka se olisi vastoin jäyhää luonnetta ja tuntuisi vaivaannuttavalta. Halaamiseen pitäisi aktivoitua niin kohdatessa kuin erotessa.

. Jos ei kuitenkaan ole halailutyyppiä ja jättää halaamisen välistä, se saatetaan käsittää kannanotoksi tai vähintään moukkamaisuudeksi. Voi jopa leimautua kylmäksi tai oudoksi. Luultavasti monilla suomalaisilla on edelleen voimakas oman reviirin tarve, ja sen rajoja halailu rikkoo.

. Korvaisin halaamispaineen kättelyllä, jonka voisi nostaa tapana uuteen kunniaan. Sen vahvistamiseksi voisi käynnistää vaikka kansallisen kättelyohjelman: Kätellään, kun tavataan.

. Kättely jättää tilaa henkilökohtaiselle reviirille. Ystävällismielinen kädenpuristus on ennakoiva askel tai portti uuteen sosiaaliseen tilanteeseen. Sen tärkeä elementti voi olla katsekontakti, joka ei ole mahdollinen halatessa. Kättely on välimuoto läheisyyttä ja etäisyyttä, ja fyysisenä toimenpiteenä se on tilaa antava, avoin ja suora.

. Sen sijaan ilmiö, josta kansakuntamme ei tunnu pääsevän eroon valistuksesta huolimatta, on tankeropunkero rallienglanti. Monien mielestä se on sietämätöntä ja he tuntevat valtavaa myötähäpeää, kun he maailmalla liikkuessaan joutuvat todistamaan maanmiehensä käyttävän sitä.

. Rallienglannin noloudesta on irvailtu ja vitsailtu vuosikymmeniä, mutta sen kitkeminen ei vain onnistu.

. Ehkä olisi aika vapauttaa suomenkieliset rallienglanti-häpeästä ja hyväksyä se, että oikeanlainen englannin ääntämys ei heiltä välttämättä vain suju? Miksi sitä pitää yleensä vaatia? Emme odota sellaista saksalaisilta tai intialaisiltakaan. Eikö tärkeintä ole tulla ymmärretyksi?

. Kerran eräs amerikkalainen pahoitteli sitä, että Amerikoissa monet eivät osaa muita kieliä kuin englantia. Hän ihaili kielitaitoaan vähättelevien suomalaisten englannin osaamista ääntämyksestä huolimatta. Olisipa hauska osata jotain vierasta kieltä, hän totesi.

. Terhi Ekola

Kirjaudu sisään

Kolumni: Annetaan arvo kättelylle ja rallienglannille

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Annetaan arvo kättelylle ja rallienglannille

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje