Kolumni: Jokainen suupala linjaa, mitä tuleman pitää

Pyylevöitymiseen taipuvaisena ihmisenä minua innostaa se, että maailman ja samalla itsensä pelastamiseen voi osallistua syömällä. Toki siihen sisältyy pieni mutta, ja se on vastuu siitä, mitä suuhunsa laittaa.

. Ajatusnystyröitäni kutkuttaa Ylen ohjelmasarjan, Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom, yhteydessä laskettu ja esiin tuotu vertausluku ihmisen ravinteiden tuottamisesta ja mahdollisuudesta niiden kuluttamiseen niin, että ne eivät jää Itämeren kuormitukseksi (Yle 2.12.).

. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan laskelmiin perustuen jokainen meistä voi nimittäin poistaa merestä ravinteita sitä vastaavan määrän, mitä tuotamme pöntöllä istuessamme syömällä silakka-aterian kerran viikossa.

. Toki vertauskuvallinen asetelma suo mahdollisuuden sillekin vaihtoehdolle, että siitä jää jollekin piip-maku suuhun, mutta siinäkin tapauksessa se herättää vähintäänkin yhtä pohjatonta mielenkiintoa kuin mustan aukon sisältö avaruudessa.

. Yllättävää, mutta samalla kannustavaa, että ihminen voi tehdä itsestään nollapäästöisen syömällä silakkaa kerran viikossa. Se pistää miettimään ja tekemään muitakin valintoja omalle lautaselle.

. Suosimalla ylipäätään kotimaista lähikalaa saamme aikaiseksi ketjureaktion, jossa kaikki vesistömme järvistä jokiin ja meriin voivat paremmin.

. Kun syömme lähikalaa, poistamme kaloja, joihin on sitoutunut ravinteita ja, kun syömme enemmän lähikalaa, poistamme siis enemmän ravinteita ja vesistöjemme vointi kohenee.

. Ketjureaktion vaikutus toimii sitä paremmin, mitä enemmän ostamme silakkaa, särkikaloja ja niistä tehtyjä jalosteita.

. Ympäristörumpu lyö nyt hyvää tahtia Itämeren tilan parantamiseksi, puhutaan jopa sen pelastamisesta. Innoittavaa siinä on se, että sen pelastamiseen voi osallistua pohjalaismaakunnistakin syömällä esimerkiksi silakkaa ja parantamalla kaikin keinoin täkäläisten vesistöjen veden laatua.

. Me voimme siis vaikuttaa siihen, millainen ketjureaktio tapahtuu jokireiteiltämme järviin, Merenkurkkuun, Selkämereen ja lopulta Itämereen, joka on vesistöjemme jäteallas.

. Jokainen ympäristöystävällisesti linjattu ruokailutottumuksemmekin vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus meitä, meidän lapsiamme, lastenlapsiamme ja ylipäätään suomalaisia odottaa. Enkä tarkoita tällä vain kalan tai kasvisten valintaa.

. Me kuluttajat voimme omalla ostoskäyttäytymisellä vaikuttaa myös siihen, millaista lihaa meille tuotetaan.

. Aion vastaisuudessakin syödä myös punaista lihaa, mutta katson tarkemmin, miten se on tuotettu.

. Meidän on pidettävä kiinni ruuantuotannon omavaraisuudesta, olkoon kyse lihasta, kalasta tai vaikkapa kasviksista.

. Valitsemalla kotimaisen kestävästi kehityksen mukaisen tuotteen tai ravinnon tuemme yritystemme kiinnostusta ympäristöystävälliseen tuotantoon. Sehän on valttikortti myös maailmanmarkkinoilla.

. Jari E. Hakala

Kirjaudu sisään

Kolumni: Jokainen suupala linjaa, mitä tuleman pitää

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Jokainen suupala linjaa, mitä tuleman pitää

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje