Kolumni: Miksi taide on tylsää

Taiteen hyötyä ja hyödyttömyyttä on pohdittu jo antiikista alkaen. Kantin mukaan taidekokemus on hyödyntavoittelusta vapaa ylevyyden tunne, jolla saattaa olla moraalisesti kehittävä vaikutus. Sen kummempaa hyötyä eivät nykyajan filosofitkaan ole taiteelle löytäneet. Myöhemmät teoreetikot yrittivät sijoittaa taiteen erityiseen ”taidemaailmaan”, mutta eihän se siellä pysynyt. Taide ilmenee myös kaikkialla reaalimaailmamme todellisuudessa eli ”mielekkyyskontekstissa”.

. Havainnon filosofiaa tutkineen Alva Noën kirja ”Omituisia työkaluja, taide ja ihmisluonto” (2019) on parasta, mitä taiteesta on kirjoitettu pitkään aikaan. Noë selvittää teoksessaan, miksi taide on niin hyödytöntä ja miksi se on niin tylsää. Kirjoittajan mukaan ihmisen käytännön arkiset työt ja toimet muuttuvat nopeasti itsestäänselviksi toiminnoiksi. Ne eivät enää pysäytä eivätkä herätä minkäänlaista ihmetystä.

. Toisin on taiteen laita, se pysyy alati mysteerinä, vaikka monet haluaisivat kokea taiteenkin ”tavallisen arkisena toimintana”. Omituisen työkalun taiteesta tekee tuo selittämättömyys – sille ei löydy selkeää käyttöä kuten vasaralle tai täikammalle. Taideteoksia on mahdoton ymmärtää – ne puhuvat kerta kerran jälkeen eri kieltä ja esittävät alati uusia arvoituksia.

. Juuri hämmennys taideteoksen edessä aiheuttaa tylsyyden tunteen. Noë vertaa tuota tylsyyttä lapsuudessa koettuun tylsyyteen. Hitto soikoon, mitä nyt tehtäisiin, kun aika ei kulu. Taideteokset antavat tylsyytensä kadottaneelle ihmiselle mahdollisuuden palata lapsuuden kokemusmaailmaan. Noë vertaa tilannetta kouluun, ei ole sattumaa, että koulussa on tylsää. ”Opettajat eivät ainoastaan kerro, mitä tiedetään. He tuovat tietoa maailmaan ja tekevät sen millä keinolla tahansa.”

. ”Tylsistyminen on lahja, jonka taide antaa meille”, sanoi Alva Noë haastattelussaan (niin & näin 2/2019) vieraillessaan Suomessa viime vuonna. ”Se on olennaista taiteelle, filosofialle ja myös kasvatukselle. Asioiden ei pidä olla liian helppoja”. Nykyään taidemuseot ja -galleriat yrittävät estää tämän tarjoamalla kävijöille kaikenlaista viihdykettä valmiiksi pureskeltuine esittelyineen.

. Tällainen ”yleisötyö” poistaa taiteen kokijalta mahdollisuuden tuntea tuo ajankulun pysäyttävä voimattomuuden tunne. ”Poistamalla mahdollisuus tylsistyä, tullaan samalla riistäneeksi mahdollisuus organisoitua uudelleen. Tällöin katsojalta jää kohtaamatta taide ja se, miten taide tarjoaa meille mahdollisuuden kohdata itsemme.”

. Edellä kerrottu ei tietenkään vähennä taidekokemuksen syvyyttä ja ”ylevyyttä”, päin vastoin. Taide riisuu totutun todellisuuden ympäriltämme ja pakottaa meidät ihmisinä esiin uudelleen muotoutuneeseen maailmaan. Näin taide muuttaa kokemusmaailmaamme ja myös meitä itseämme. ”Mutta taide ei ole viihdettä, viihteenä sillä ei ole mitään voimaa,” kirjoittaja huomauttaa. Siitä huolimatta taiteen parissa voi olla viihtyisää – jopa hauskaakin.

. Seppo J. Tanninen

. kuvataiteilija

Kirjaudu sisään

Kolumni: Miksi taide on tylsää

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Miksi taide on tylsää

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje