Kolumni: Sundom Stå ja Hietalahden pyhättö rikkovat rajoja - urheilu kaipaa sekä kannustusta että kritiikkiä

Vaasan Sportilla on nyt viisi peliä plakkarissa. Välillä kotkapaidat ovat ottavana osapuolena, välillä vastustajaa viedään. Väkensä Sport ottaa ympärillään. Urheilu ei tunne kielirajoja, vaan Sundom Stå'lla seisovat suomen- ja ruotsinkieliset yhdessä.

. Kulttuuriväellä ja miksei meillä toimittajillakin on tässä oppimista. Turhan usein vaasalainen kulttuurielämä hajoaa eri ryhmiin, kun sen sijaan voitaisiin juhlia yhdessä. Herkästi erottavana tekijänä on kieli. Monesti turhaan.

. Parempaan suuntaan toki mennään. Vaasan iltariennoissa, konserteissa ja näytelmissä panostus hyvään ohjelmaan ohittaa yhä useammin kielen. Väkeä tulee naapurimaakunnistakin. Taide on lopulta universaalia. Sitä ei pidä karsinoida.

. Jääkiekko ja jalkapallo, yleensä urheilu, voivat opettaa paljon. Joukkuepelaaminen päästää jyvälle siihen, kuinka ryhmä käyttäytyy. Sen perusteiden ymmärtämisestä on monenlaista hyötyä elämässä koulun penkiltä työpaikan iloihin ja suruihin.

. Urheilun seuraamisessa lapsuuden kokemukset tuppaavat painottumaan. Sillä siis voi olla kauaskantoista merkitystä, mitä urheilijat kentällä tekevät.

. En muista nykyisten pelureiden numeroita kovinkaan tarkasti, mutta lapsuuden sankareilta jäi mieleen läjäpäin pelipaitojen numeroita jalkapallon Meksikon MM-kisoista 1986 lähtien.

. Pelipaidat toimivat nykyään muistisääntöinä: 66 Lemieux, 77 Coffey, 99 Gretzky. Jalkapallossa hieman rajoitetummin, koska aloituskokoonpano käsitti ennen pääasiassa numerot 1-11.

. Tunnuskoodien aikana tämä numerosto auttaa. Vaasan Rannikkopatteriston rynnäkkökiväärini sarjanumeron olen silti autuaasti unohtanut.

. Mutta mikä saa ihmiset kannattamaan joukkuettaan? Voisiko sitoutuneisuutta monistaa muualle yhteiskuntaan?

. Kirjailija Nick Hornby kuvaa teksteissään hyvin kannattamisen raadollisuutta. Monesti kannattaminen on lähellä itsensä ruoskimista, masokismia. Ja Hornbyn seura on sentään Arsenal, joka voittaa ison osan otteluistaan.

. Ihminen haluaa kuulua joukkoon, olla ylpeä oman kulmakuntansa seurasta. Tätä heimoutumista mikään globalisaatio ei pysty nakertamaan.

. Journalistille kannattamisessa on vaikeutensa. Toisaalta toimittajalta odotetaan ulkopuolelle asettumista, kriittisyyttäkin. Toisaalta kaikki tietysti toivovat kotikaupungin seuran menestyvän. Halutaan, että media kannustaa eikä lyttää. Ehkä lehden toimituksen puolelta kannattaminen on lähempänä sparraamista; urheilijoiden ja seurojen kannustamista yhä parempaan.

. Siihen kuuluu olennaisesti rakentava kritiikki.

. Kaupungin ja alueen kannattamisessa on vähän samaa. Toimittajat ovat sparraajia, härnääjiäkin. Pohjanmaa joutuu yrittämään kaikkensa, jotta se menestyisi yhä paremmin. Kielteisistä asioista täytyy uutisoida, jotta ne voitaisiin ratkaista parhain päin.

. Mikäli vaikeista asioista ei ajoissa puhuta, ne usein paisuvat ja vaikeutuvat. Epäkohtia ei kuitenkaan osoiteta piruilumielessä, vaan sen toiveissa, että jatkossa menestytään yhdessä paremmin.

. Ja mahdutaan jatkossakin kaikki sinne Sundom Stå'hon – tai Hietalahden futispyhättöön.

. TONI VILJANMAA

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Kolumni: Sundom Stå ja Hietalahden pyhättö rikkovat rajoja - urheilu kaipaa sekä kannustusta että kritiikkiä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Sundom Stå ja Hietalahden pyhättö rikkovat rajoja - urheilu kaipaa sekä kannustusta että kritiikkiä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje