Kolumni: Vaasassa säästettiin laulajissa ja kuulijoita lähti väliajalla, Oulussa nähtiin tinkimätön suursatsaus – Maakuntaoopperoissa on suuria eroja

Oopperan lavalla on kiehtonut jo yli 400 vuoden ajan muun muassa mieheksi pukeutuneet naiset, kyseenalaisestikin tulonsa hankkivat ja jopa keuhkotautiin kuolevat laulajat, rakkaus eri muodoissaan, vankilassa syyttömänä viruvat sankarit, monenlaiset ihmistyypit murhanhimoisista pahiksista kevytkenkäisiin naisiin, rahavaroiltaan köyhät aatelisten rikkaiden aisaparina.

. Kalleimman taidemuodon eli oopperan teokset ja ohjaukset kiinnostavat meitä yhä tänäkin päivänä.

. Sata vuotta sitten oopperoiden esityskäytäntö muuttui. Katse suuntautui uutuuksista menneisyyden teoksiin. Maailmanlaajuisesti esitetty ohjelmisto ei ole pohjattoman laaja, mutta ideoinnilla erottuu: Jyväskylässä yhteistyötuotannolla, Vaasassa harvinaisuudella ja Oulussa aloitettiin näyttävästi Beethovenin 250-vuotisjuhlat.

. Vuonna 2020 Giacomo Puccinin ooppera La Bohème (1896) Jyväskylässä, Franz Lehárin operetti Giuditta (1934) Vaasassa ja Ludwig van Beethovenin ooppera Fidelio (1805) Oulussa ovat keränneet runsaasti kuulijoita.

. Jyväskylässä oli säästetty liikaa puvustuksessa ja lavastuksessa. Näyttämö oli karu ja kuluneet, nuhjuiset normivaatteet korostivat ehkä köyhyyttä, mutta latistivat kerrontaa.

. Teatterin tekniset ongelmat ihmetyttivät. Uudempia tuulia toivat kansainvälinen yhteistyö Kroatian kansallisteatterin kanssa, missä Bohème oli esitetty ennen Jyväskylän näytöksiä. Solistimiehitys oli tasaisen osaava ja tarina tuli lähelle.

. Vaasassa satsattiin puvustukseen, mutta säästettiin laulajissa. On erittäin riskialtista tuoda näyttämölle laulajia, jotka laulavat epäpuhtaasti sekä jo aktiiviuraltaan eläkkeelle jääneen pääroolin kakkosmiehittäjän, jonka pitäisi karakterisoida raikkaalla lauluäänellään nuorta tyttöä. Väärä käsitys syntyy, jos teos kuitenkin myydään erinomaisella ykkösmiehittäjällä.

. Jos kuulija tutustuu ensimmäistä kertaa musiikkiteatteriin kuultuaan pääesittäjän taidoista ja osuu huomattavasti heikomman kakkosmiehittäjän esitykseen, niin tuleeko hän enää toista kertaa? Keskiviikon näytöksestä lähti kuulijoita väliajalla. Vaasassa on totuttu hyvään.

. Oulussa ei oltu säästetty oikein missään, vaan satsattu sitäkin enemmän. Lavalla nähtiin verevää ja elävää musiikkiteatteria. Jotta yleisön elämys syvenisi, olivat sekä laulajat että orkesteri vahvistettu Oulun kaupunginteatteriin sähköisesti. Näin saatiin aikaan illuusio, että orkesterikin olisi ollut salissa. Oulun kaupunginteatteri on kuitenkin akustisesti rakennettu puheteatterille.

. Ohjaus vilisi toinen toistaan mielenkiintoisempia yksityiskohtia; muun muassa kun tenorille kaivettiin hautaa, lapio osui kuuluvasti soraan.

. Ouluun oli vahvistuksen vuoksi pystytty kiinnittämään nuoria kilpailuvoittajiakin, joiden äänet eivät ole vielä niin pitkällä, että rooleja voisi tarjota isoille näyttämöille. Erityisen kiinnostava oli Leonoren roolissa sopraano Silja Aalto , joka on voittanut kilpailuja Amerikassa ja Australiassa, mutta myös Toivo Kuula -kilpailun Alavudella vuonna 2016.

. Vavisuttavin kohtaus löytyi Oulusta, kuinka nälkiintyneet ja mieleltään hauraat vangit tulivat hitaasti esiin vankityrmissään. Fidelio -oopperan sisältö, kuinka syytön voidaan heittää vankilaan ja tappaa sinne, on ahdistavan ajankohtainen.

. Satsaaminen oopperaan kannattaa, sillä taidemuodolla on vankkumaton asiakaskuntansa.

. Kolumnin kirjoittaja on musiikin maisteri ja diplomi-oopperalaulaja.

. Katariina Korkman

Kirjaudu sisään

Kolumni: Vaasassa säästettiin laulajissa ja kuulijoita lähti väliajalla, Oulussa nähtiin tinkimätön suursatsaus – Maakuntaoopperoissa on suuria eroja

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Kolumni: Vaasassa säästettiin laulajissa ja kuulijoita lähti väliajalla, Oulussa nähtiin tinkimätön suursatsaus – Maakuntaoopperoissa on suuria eroja

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje