Venäjä yli kaiken?

  • Ilkka-Pohjalainen
Jaa artikkeli

Tuohon aikaan oli muotia jopa julistaa ”historian loppua”. Länsimainen liberaali demokratia oli nujertanut Euroopassa niin natsismin, fasismin kuin kommunismin, ja oletettiin, että siihen suuntautuisi koko maailma. Niin Venäjällä kuin kommunismista jo aiemmin vapautuneissa kansandemokratioissa vakuuteltiin, että pyrittiin kohti liberaalin demokratian arvoja ja markkinatalousjärjestelmää.

Historia ei kuitenkaan lopu koskaan, ja satojen vuosien perinne voittaa muutaman vuoden muutokset. Tietyillä piirteillä on taipumusta tulla takaisin, joskin sellaisessa muodossa, jossa ne sopivat uusiin oloihin. Putin on yllättänyt maailman, mutta hänkin on itse asiassa elvyttänyt vanhaa.

Venäjä on omassa mielessään omintakeinen, länttä parempi maailma. Länsi on ollut aina tehokkaampi, mutta siellä vallitsevat väärät arvot. Liika yksilöllisyys, itsekkyys, väärä usko, rahanvalta, pyrkimys loppumattoman nautinnonhalun tyydyttämiseen – elämän sisällyksettömyys.

Joskus tämä ajattelu on ollut piilossa, usein on matkittukin länttä, mutta koskaan tämä ajattelutapa ei ole kuollut. Tavallaan se on osa alemmuuskompleksia: kadehdittua vastaan tulee luoda moraalinen ja henkinen ylemmyys.

Aiemmin ylemmyys tuli keisariuskollisuuden, ortodoksisen uskon ja ”venäläisen elämäntavan” kautta. Sitten sitä hankittiin kommunistisen järjestelmän lippulaivana. Nyt on taas palattu korostamaan yhteisöllisyyttä ja perinteisiä arvoja, kun lännestä uhkaavat muun muassa sellaiset asiat kuin feminismi ja homoseksualismi.

Vahvan miehen hallinto koetaan turvallisemmaksi kuin liberalismi. Elokuusta 1991 ei muodostunut Venäjää yhdistänyttä sankaritarinaa, ja liberalismia ei kehuta enää edes muodon vuoksi.

Venäjän kehitystä on verrattu usein maailmansotien väliseen Saksaan, demokraattisen järjestelmän kaatumiseen natsismin edessä.

Natsikortit ja fasismi-termin löysä heittely osuvat yleensä harhaan. Kieltämättä tosin Venäjän kehityksessä ovat korostuneet loukatun kansallismielisyyden jano revanssiin sekä käsitys vahvasta miehestä, joka panee asiat kuntoon koko kansan puolesta, kun eliitti – Jeltsinin piiri – sotki asiat. Eikä suurvalta koskaan unohda, kuinka laaja sen imperiumi on aikanaan ollut.

Tämä on kuitenkin yleistä kaikelle populismille, ja nyky-Venäjässä on sekä vasemmisto- että oikeistopopulismin piirteitä. Sekä jotain samaa kuin Reaganin Yhdysvaltojen nationalismissa, ilman vastaavia demokratian puitteita.

Kyse ei kuitenkaan ole vain Venäjästä. Myös Turkissa, Unkarissa ja Puolassa ovat kansalliskonservatiiviset ja sosiaaliset, populistiset tunnukset voittaneet alaa, kenties pian muuallakin. Tavallaan 1920–30-lukujen arvomaailma on taas noussut esiin – käyttäen apuna kaikkia tämän vuosituhannen teknisiä uudistuksia.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje