Navetta-arkkitehti Jouni Pitkärannan päässä pyörii viivoja ja lehmiä - lehmien kodin suunnittelu vaatii luovaa ponnistelua

Navettoja työkseen suunnitteleva arkkitehti Jouni Pitkäranta vertaa työtään shakkiin tai palapeliin. Kuten shakissakin, usein kovempi vastus on kiinnostavampi. Tiukemmat rajat suunnittelussa vaativat suurempia luovia ponnisteluja ongelmien ratkaisemiseksi.

. – Mitä vaikeampi lähtökohta, sitä kiinnostavampi työ on, Pitkäranta sanoo.

. Peloltakaan ei arkkitehti säästy kovien haasteiden edessä.

. – Joudun joskus jopa paniikinomaisesti etsimään ratkaisuja ja pyörittelemään pakkaa.

. Pitkäranta kokee keksimisen riemua, kun ongelma lopulta ratkeaa. Hän sanoo olevansa parhaimmillaan, kun suunnitelmassa on kaikkein tiukimmat rajat.

. Esimerkiksi navetan pieni koko voi hankaloittaa suunnittelua. Pieneen neliömäärään on mahdutettava monenlaisia toimintoja, kuten lypsyrobotit, sorkanhoito- ja poikimisalueet, sekä tietenkin lehmät itse.

. Kaikkien osien on vieläpä toimittava jouhevasti ja mahdollisimman pienellä työmäärällä, lehmien hyvinvointia unohtamatta.

. – Navetta on lehmien koti.

. Luovien ratkaisujen tekeminen ei ole Pitkärannalle uusi tehtävä. Ensimmäisen toteutuneen navettansa hän suunnitteli 15-vuotiaana synnyintilalleen. Kun Pitkärannan veli päätti jatkaa heidän vanhempiensa maitotilalla, navetta piti peruskorjata ja muuntaa parsinavetasta pieneksi pihatoksi.

. Vuosikymmeniä vanha suunnitelma on Pitkärannalla edelleen tallessa.

. Pitkärannalle oli aina selvää, ettei hän halua tilalliseksi. Hänen kiinnostuksensa kohde oli muualla, vaikkakin samalla alalla. Kipinän rakennusten piirtämiseen hän sai nähdessään piirustuksen, jonka hänen veljensä oli tehnyt koulussa maa- ja metsätalouden tunnilla.

. – En ollut taiteilija, mutta piirsin niin kuin monet pojat piirtävät - traktoreita ja ritariässä-autoja. Rakennuspiirustuksissa kiehtoivat viivat ja niiden järjestelmällisyys, Pitkäranta sanoo.

. Ensimmäisessä suunnitelmassaan hänellä oli edessään selvät rajat piirtämiselle. Vanhoihin puitteisiin piti mahduttaa tietty määrä lehmiä, eikä silloisten maitokiintiöidenkään takia navettaa voinut juuri laajentaa.

. Robottinavetoiden yleistyessä ja niiden muuttuessa entistä monimutkaisemmiksi Pitkäranta ymmärsi, että kyse ei olekaan niinkään rakentamisesta vaan toiminnallisuudesta. Parsinavettojen muuttuessa pihatoiksi lehmät alkoivat liikkua enemmän, mikä vaati entistä luovempia ratkaisuja.

. – Navetta on iso läjä erilaisia tapahtumasarjoja, Pitkäranta sanoo.

. Työssään Pitkäranta yrittää tehdä tapahtumasarjoista sulavia. Navetta on toisaalta lehmien koti, mutta myös tuotantolaitos, jossa asioiden on parasta virrata jouhevasti. Liika työ tai viivästys suuressa kokonaisuudessa maksaa pitemmän päälle suuren kasan euroja.

. Maaseudun työ muuttuu, mutta jotkut asiat pysyvät. Maaseutumaisema ja sen tunnelma ovat säilyneet. Vaikka Pitkäranta on työskennellyt monenlaisten ihmisten kanssa, eniten hän kuitenkin nauttii viljelijöiden kanssa työskentelystä.

. – Koen olevani yksi heistä, vaikka minulla ei lehmiä olekaan, Pitkäranta sanoo.

. Pitkäranta kertoo visioivansa navetasta, joka sopii hyvin maaseudun maisemaan ja missä lehmien on hyvä olla. Hän haluaa myös nähdä enemmän puurakentamista. Navetan ei tarvitse hänen mielestään olla kasvoton halli.

. Pitkärannan mielestä Suomessa on luontaisesti hyvät olosuhteet karjataloudelle ja nurmen kasvattamiselle. Pitkäranta viittaa kansainvälisiin hankkeisiin ja pohtii, että onko oikea tapa mennä sellaiselle alueelle, jossa täytyy raivata paljon uutta metsää peltoa varten.

. Edit: juttua muutettu kello 7:41 otsikossa väärä nimi korvattu oikealla

. Jaakko Suorsa

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Navetta-arkkitehti Jouni Pitkärannan päässä pyörii viivoja ja lehmiä - lehmien kodin suunnittelu vaatii luovaa ponnistelua

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Navetta-arkkitehti Jouni Pitkärannan päässä pyörii viivoja ja lehmiä - lehmien kodin suunnittelu vaatii luovaa ponnistelua

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje