Olisiko Titanic voitu kuvata Itämerellä? Tuottaja Marko Röhr sai tarjouspyynnön Oscar-leffan vesikohtausten tekemiseen – näistä syistä Suomi ei kelvannut

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

. Helsinkiläinen Marko Röhr oli yhdeksänvuotias. Hän kahlasi rantaveteen perheen kesämökkipaikalla Puulavedellä Etelä-Savossa. Mukana oli ensi kertaa snorkkeli ja sukellusmaski.

. – Vesi on meille pinta, mutta pinnan alla on toinen maailma. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. En unohda sitä lumousta koskaan.

. Kun Röhristä aikuisena kasvoi elokuva- ja tv-tuottaja, tuon ihastuksen jakamisesta tuli hänen erikoistumisalansa.

. 2010-luvulla Röhr on tuottanut useita luontoaiheisia dokumenttielokuvia. Niitä ovat esimerkiksi Metsän tarina (2012), Ailo – pienen poron suuri seikkailu (2018) ja Luontosinfonia (2019).

. Elokuvista menestynein on vesiteemainen Järven tarina (2016), joka keräsi teattereissa 182?000 katsojaa. Se on yhä Suomen katsotuin dokumenttielokuva.

. Vesikuvauksen uranuurtaja . Meriitin saavuttaminen on vaatinut sen, että Röhristä tuli vedenalaisen kuvaamisen pioneeri Suomessa. Hän perusti sitä varten oman tuotantoyhtiön vuonna 1990, koska asiaan liittyvää osaamista ei ollut.

. Veden alla piti saada toimimaan langaton kommunikaatio, valaistus sekä tietenkin kuvaaminen, alun perin filmikeloineen.

. – Jouduimme opettelemaan vedenalaisen kuvaamisen nollasta. Oli vuosien projekti, että saimme edes kelvollisia kuvia.

. Tekninen suoritus on vaatinut työtä, mutta elokuvantekijälle vesi ei ole ilmaa kummallisempi elementti.

. – Ollaan sitten studiossa, luonnossa, veden alla tai avaruudessa, elokuvan tekemisessä ei pitäisi olla mitään eroa. Tekijöiden tehtävä on muuttaa tarina kuviksi.

. Järven tarina kertoi veden kiertokulusta. Idean kehitti kirjailija Antti Tuuri, jonka kanssa tuottaja on työskennellyt 1980-luvulta alkaen. Yhteisistä töistä kuuluisin on Pekka Parikan ohjaama Talvisota (1989), jonka ensi-illasta tulee ensi talvena kuluneeksi 30 vuotta ja talvisodan syttymisestä 80 vuotta.

. – Sen kunniaksi elokuvasta on luvassa pieni uusintalevitys alkutalvena, Röhr kertoo.

. Tuotantopyyntöjä Titanicia myöden . Vedestä innostumisen vuoksi oli selvää, että Röhr hakeutui varusmiespalvelukseen Merivoimiin. Hän toimi Sukeltajakoulussa upseerikokelaana.

. Kokemuksesta tuli merkityksellinen myöhemmälle uralle. Lähes kaikilla Röhrin kuvausryhmään kuuluneilla on ollut tausta sukeltajakoulussa.

. Ryhmä noudattaa aina itse kehittämäänsä työskentelytapaa, joka huomioi niin tekniset ratkaisut kuin turvallisuusseikat. Tutun rutiinin varassa ryhmä voi toimia vaikka 30 asteen pakkasessa jään alla.

. – Työskentelytapamme on hyvin kurinalainen. Se perustuu hyvin pitkälle Merivoimien sukeltajakoulun oppeihin.

. Suomen lisäksi Röhrin kuvausryhmä on kuvannut muun muassa Islannissa, Kanadassa ja Venäjällä – oikeastaan kaikkialla arktisilla vesialueilla.

. Tarjouksia ryhmä saa ympäri maailmaa, mutta tiimi keskittyy pohjoiseen. Erikoistumalla se on lunastanut paikkansa markkinoilta.

. – Kun arktisille alueille tulee vedenalainen kuvausprojekti, on ihme, jos meiltä ei kysytä tarjouspyyntöä.

. Aikanaan Röhrin yhtiö sai tarjouspyynnön James Cameronin Titanic-elokuvan vesikohtausten tekemiseen.

. Työntekijät tekivät pohjalaskelmat, mutta he tiesivät itsekin, että Itämeri oli ympäristönä väärä paikka tuotannon tarpeisiin. Lisäksi koko Euroopasta puuttui tuotannon kaipaamaa tarpeistoa, kuten vaadittuja helikoptereita.

. – Suomessa ei myöskään ollut riittävästi Hollywood-tähtien sopimusten mukaisia hotellihuoneita, Röhr sanailee.

. Luonnonsuojelun menestykset innoittavat . Ikonista eeposta ei Itämeressä kuvattu, mutta Röhr on silti saanut tehdä sen syleilyssä valtaosan työsukellusurastaan. Uransa alkuvaiheella hän esimerkiksi kuvasi Itämeren hylkyjä tv-sarjaksi.

. – Lapsuudenmuistot upeasta Itämerestä ovat säilyneet vahvana. Vesi oli kirkas, ja rantakivillä leikkiessä näki syvälle, hän muistelee.

. Enää sisämeren tilaa ei voi kehua. Asutuksen kuormitus, teollisuuden saasteet sekä maa-, metsä- ja turvetalouden päästöt huolestuttavat myös Röhriä.

. Hän on ensi viikolla mukana Itämeren nimikkopäivän lanseerauksessa. Tavoitteena on omistaa elokuun viimeinen torstai Itämeren suojelun edistämiseen.

. Pienen, matalan ja suljetun Itämeren koko rappio ei johdu ihmisten toiminnassa, Röhr sovittelee, mutta ravinnekuormitusta ja saasteita ei voi kiistää.

. Meren synkästä tilasta huolimatta Röhr uskoo muutoksen olevan mahdollinen. Esimerkkinä hän käyttää luonnonsuojelun aiempia menestyksiä.

. – En nähnyt lapsuuteni ja nuoruuteni aikana yhtään merikotkaa, koska ne olivat lähes kuolleet sukupuuttoon. Jos hylkeitä halusi nähdä, piti lähteä salaiselle paikalle Utön edustalle, Röhr muistelee.

. Tilanne alkoi hiljalleen muuttua, kun DDT:n kaltaiset ympäristömyrkyt kiellettiin 1960- ja 1970-luvuilla tutkijoiden suosituksesta. Nyt merikotkat ja hylkeet ovat taas tuttu näky Suomenlahdella.

. – Jos voimme tuhota, voimme myös rakentaa. Se on mielestäni äärimmäiseen tärkeää Itämeren suojelussa, Röhr toteaa.

. "Luonto on säilyttämisen arvoinen" . Röhr puhuu innoissaan luonnonsuojelusta ja sukeltamisesta, koska aiheet ovat hänen sydäntään lähellä. Ammatiltaan hän on kuitenkin tv- ja elokuvatuottaja.

. Röhrin uralle on mahtunut kymmeniä tuotantoja. Tuottaja myöntää, että harva niistä on painunut syvästi edes tekijänsä mieleen. Hän on kuitenkin mielissään, että juuri luontodokumentit ovat tehneet vaikutuksen ihmisiin.

. – Ne ovat joidenkin mielestä melko romanttisia kuvauksia luonnosta, mutta koetan kertoa siitä, miksi luonto on säilyttämisen arvoinen.

. Luonto on myös Röhrille itselleen tärkeä elementti hektisen työn vastapainona. Siksi Helsingissä syntynyt tuottaja asuu perheensä kanssa Raaseporissa Länsi-Uudellamaalla.

. Röhr on yhä intohimoinen sukeltaja. Hän kertoo sukeltavansa vapaa-ajalla monta kertaa päivässä, mikäli siihen on mahdollisuus. Näin tarjoutuu mahdollisuus päästä lähemmäksi vedenalaista elämää kuin raskaan kaluston kanssa.

. Etelä-Savon Puulavedellä Röhr on sukeltanut samalla paikalla joka kesä lapsuudestaan asti. Ensi vuonna on luvassa 50. kesä.

. – Jokaisella on oma elementtinsä ja juttunsa. Minulle se on sukeltaminen ja vesi.

. Ilkka Hemmilä

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Olisiko Titanic voitu kuvata Itämerellä? Tuottaja Marko Röhr sai tarjouspyynnön Oscar-leffan vesikohtausten tekemiseen – näistä syistä Suomi ei kelvannut

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Olisiko Titanic voitu kuvata Itämerellä? Tuottaja Marko Röhr sai tarjouspyynnön Oscar-leffan vesikohtausten tekemiseen – näistä syistä Suomi ei kelvannut

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje