Pumpattu ja muovinen – entä sitten?

Kauneusvlogaaja Henry Harjusolan mielestä ulkonäön parantelu ja muokkaaminen ovat taidetta siinä missä tatuoinnitkin. Kuva: Kimmo Penttinen
  • Ilkka-Pohjalainen

Yksi tämän kevään kuohuttavimmista nuortensarjoista on ollut tanskalainen tosi-tv-ohjelma Kerrostalojen prinsessat (Prinsesser fra Blokken, 2016), joka julkaistiin Yle Areenassa toukokuussa. Sarjassa joukko lähiössä asuvia nuoria naisia kertoo elämästään tekokynsien, silikonirintojen ja täytettyjen huulien kanssa.

Heille ulkonäön muokkaaminen on osa identiteettiä, joka toimii myös suojakuorena kovaa maailmaa vastaan. Sarjan päätähdet ovat herättäneet Suomessa paljon keskustelua, josta iso osa on tuomitsevaa tai tyttöjä säälivää.

Moni ei ymmärrä, miksi parikymppinen nuori haluaa näyttää epäaidolta.

–Ajatellaan, että luonnollisuus on jonkinlainen valttikortti. Ikävä totuus on kuitenkin se, että geeniperimä ei ole aina sellainen kuin itse haluaisi, toteaa 23-vuotias parturi-kampaaja Henry Harjusola.

Harjusola tietää, mistä puhuu, sillä oman ammattinsa lisäksi hänellä on videopalvelu Youtubessa suosittu kanava, jonne hän lataa pääasiassa meikkaamiseen liittyvää sisältöä.

Hän on itseoppinut meikkitaiteilija, joka rakastaa kimalletta, hiustenpidennyksiä ja näyttäviä kynsiä. Harjusola on myös avoimesti näyttänyt katsojilleen, kun hän laitattaa esimerkiksi täyteainetta huuliinsa.

Jokaisella Harjusolan videolla on kymmeniätuhansia näyttökertoja, ja hän on monien nuorten esikuva.

–Näen meikkaamisen ja itsensä muokkaamisen taiteena, jossa oma kroppa on tyhjä kanvaasi, jolle voi tehdä, mitä haluaa, Harjusola kertoo.

Paranneltu versio itsestä

Elokuvat, lehdet, mainokset ja sosiaalinen media tursuvat kuvastoja, joissa naiset ovat nuoria, hoikkia ja kasvoiltaan symmetrisiä. Miehet puolestaan ovat pitkiä, lihaksikkaita ja jykeväleukaisia.

Mahdolliset "puutteet" ja "virheet" korjataan kuvankäsittelyohjelmilla, joiden avulla vinoista nenistä tulee suoria ja löysistä vatsoista sileitä. Ei siis ihme, että monille syntyy käsitys, jonka mukaan kuvissa näkyvät ihmiset ovat "täydellisiä".

Tästä huolimatta harva kokee tarvetta muuttaa itseään uutta vaatekertaa tai kampausta enempää. Oman ulkonäön muokkaaminen nähdään useimmiten merkkinä turhamaisuudesta tai huonosta itsetunnosta.

–Kauneus on pitkään ollut sellainen asia, että pitäisi olla aito. No, minussa ei ole paljon mitään aitoa, ja kaikki sen varmasti näkevät. Ei kenelläkään voi olla näin isot huulet luonnostaan. Mutta tämä on minun mielestäni paranneltu versio siitä, mitä olen aikaisemmin ollut, Henry Harjusola toteaa.

Harjusola ei allekirjoita väitettä siitä, että kaikki jotka päätyvät kirurgin veitsen alle kauneussyistä, ovat median välittämien kauneusihanteiden uhreja. Hän ei usko, että tarve muokata itseään syntyy ainoastaan ulkopuolelta.

–Voihan olla, että jollakulla on normaalikokoiset rinnat, mutta ei silti ole niihin tyytyväinen. Jollain toisella taas voi olla omasta mielestään liian isot rinnat, jotka ovat tiellä. Totta kai silloin käy tekemässä asialle jotain, Harjusola sanoo.

Kauneutta on tavoiteltu aina

Äkkiseltään silikonit, täytetyt huulet ja muhkeat takapuolet vaikuttavat radikaalilta kauneusvillitykseltä. Ulkonäön muokkaaminen ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Ihmiset ovat tavoitelleet erilaisia kauneusihanteita vuosisatojen ajan.

Jo muinaisissa kulttuureissa tehtiin tatuointeja, lävistyksiä ja vartalomaalauksia. Yritettiin pidentää kaulaa, typistää jalkoja ja pienentää vyötäröä korsetin avulla. Joidenkin lähteiden mukaan muinaiset roomalaiset jopa hieroivat kasvoihinsa lyijyä sisältävää voidetta, jotta saisivat vaaleamman ihon.

Kauneusvlogaaja Harjusola onkin varma siitä, että jos aikoinaan olisi ollut mahdollista muokata itseään yhtä turvallisesti kuin nykyään, ihmiset olisivat jonottaneet hoitoihin. Hänen mielestään "aidon kauneuden" ihannointi on hiukan tekopyhää.

–Kaikkien mielestä joku on nätti ja joku toinen taas ei. Jos joku väittää, että maailmassa jokainen on kaunis, se valehtelee, Harjusola sanoo.

Evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan mukaan kauneus on aina suhteellista. Kauneus siis määrittyy sen mukaan, mitä on kullakin hetkellä tarjolla. Jos esimerkiksi nykypäivän tavallinen suomalainen keski-ikäinen nainen lennätettäisiin aikakoneella keskiajalle, hän näyttäisi muihin verrattuna supermallilta.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat terveempiä ja pidempi-ikäisiä kuin vaikkapa sata vuotta sitten, mikä näkyy myös ihmisen ulkonäössä. Evoluution näkökulmasta kaunista on se, mikä takaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä.

Itsevarmuus ratkaisee

Koska kauneus on aina suhteellista ja katsojansa silmässä, Harjusola ei voi käsittää, miksi ihmisillä on tarve kommentoida ja paheksua toisten ulkonäköä.

–Joku voi haluta näyttää pumpatulta ja muoviselta, mutta se on ihan ok. Kunhan on itse tyytyväinen, eikä tee muutoksia kenenkään muun vuoksi.

Kaikille ei kuitenkaan ole yhtä itsestään selvää, mitkä ihanteet ovat omia ja mitkä ulkopuolelta määriteltyjä. Itsensä muokkaaminen voi myös riistäytyä käsistä, kuten monet surullisenkuuluisat tapaukset osoittavat.

Tuskin kukaan haluaa näyttää samalta kuin vaikkapa itsensä lähes tunnistamattomaksi leikellyt muotisuunnittelija Donatella Versace?

–Sitten kun kauneuden tavoittelu ottaa vallan koko elämästä, samalla tavalla kuin vaikka syömishäiriö, silloin menee yli. Mutta niin kauan, kun pystyy elämään normaalia elämää, johon kuuluu muutakin, se on normaalia, Harjusola toteaa.

Tärkeää hänen mukaansa on myös se, että harkitsee tarpeeksi pitkään, mitä itselleen tekee. Esimerkiksi teini-iän kriisissä ei kannata tehdä päätöksiä, joiden kanssa on elettävä loppuelämä.

–Lopulta kauneus on sitä, mitä itse näkee kauniina. Kun katsoo itseään peilistä ja on tyytyväinen siihen, mitä näkee, on kaunis. Itsevarmuus on kauneutta.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli