Runoilija Miia Toivion lokakuussa ilmestyneen runokokoelman ihmiset harhailevat tavarapaljouden keskellä

Miia Toivio kävi pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran Seinäjoen Ideaparkissa. Ensin hänen huomionsa kiinnittyi valtavaan kauppakeskusta halkovaan käytävään, sitten ravintoloissa tungeksiviin ihmismassoihin. Raskas olo jysähti sydänalaan. Taas yksi iso ostoskeskus.

. Toivio poikkesi ruokakaupassa ja lähti pois. Myöhemmin hän luki Helsingin Sanomien Ideapark-juttua ja pohjalaisten kommentteja maakunnan uudesta ostosparatiisista.

. Tämä on superhieno paikka, iso kuin mikä, ihan kuin jossain Teksasissa.

. Materialismi, se on tämän yhteiskunnan juttu.

. Tavarapaljouden keskellä harhailevat myös Miia Toivion lokakuussa ilmestyneen runokokoelman ihmiset. Sukupuutot kaivautuu hyvinvointispektaakkelin ytimeen ja kääntää esiin yltäkylläisyyden nurjan puolen. Mitä tapahtuu, kun ihminen käpertyy liian syvälle hyvinvointikuplaansa?

. Toivion runoissa elämästä tulee pakonomaista kuluttamista ja onnellisuuden suorittamista. Toivio sanoo runojen kumpuavan hänen omasta ahdistuksestaan.

. – Olen lukenut paljon sisustus- ja hyvinvointiblogeja ja nähnyt, millä tavoin onnellista elämää esitetään. Samat kuvat ja sanat toistuvat. On tietyt aiheet mistä saa puhua ja miten. Otetaan kuvia tietyistä asioista aina samalla tavalla, hän sanoo.

. Taustalla lymyää kuluttamisen onttoutta suurempi huoli: mitä ihminen tekee elintavoillaan ympäristölle.

. Miia Toivio ei nosta ilmastonmuutosta ja ekokatastrofin uhkaa runoissaan suoraan pöydälle. Ne ainoastaan häivähtävät taustalla runojen maailman torjuttuna puheenaiheena, sysättynä tietoisuuden viimeiseen nurkkaan.

. Tuo tietoisuus on jotain teemaa syvempää: Sukupuutot-kokoelman runojen alkuunpaneva voima.

. Miia Toivio ei ole ainut, jonka runouteen on astunut toisenlainen, muuttunut vire. Ilmastonmuutoksesta ja ekokatastrofista puhuu nyt kokonainen joukko suomalaisia eturivin lyyrikoita.

. – Vesa Haapala, Pauliina Haasjoki, Katja Seutu ja Henriikka Tavi, hän luettelee joitain esimerkkejä.

. Toivio uskoo, että 2010-luku on muuttamassa suomalaista lyriikkaa peruuttamattomasti.Kotimaisessa runoudessa luonto on ollut merkittävässä roolissa. 2010-luvun runoilijalta ovat portit sulkeutuneet vaikkapa 1940-luvun tai 1980-luvun luontolyyrikon kokemukseen.

. – Puhuin aiheesta hiljattain Katja Seudun kanssa. Luonnosta kirjoittaminen on tullut nykyään todella vaikeaksi, sillä siitä kirjoittaessa on samalla syyllisyyden ääressä, Toivio toteaa.

. Sukupuutot on Ilmajoelta lähtöisin olevan Toivion kolmas oma runokokoelma ja ensimmäinen kulutuskriittinen teos.

. Hän sanoo, ettei hän halua runokokoelmallaan kritisoida ihmisiä, jotka hakevat hyvinvointia esimerkiksi sisustamisesta. Toivio toteaa ymmärtävänsä hyvin, miksi monet haluavat käpertyä ja panostaa koteihinsa.

. – Nykyajan työelämä on epävarmaa ja sen vaatimukset kohtuuttomat. Ihmiset kaipaavat turvaa.

. – Vaikka teokseni on kuluttajakriittinen ja ironisoi kulutukseen pohjaavaa elämäntapaa, tarkoitukseni ei ole halveksia ihmisen kaipuuta onnellisuuteen.

. Maailman muutos ja tuon muutoksen kiihtyminen näkyy kirjallisuudessa muutenkin kuin teemoissa.

. Miia Toivio sanoo, että suomalainen kirjallisuuden kenttä ei ole koskaan ennen ollut yhtä kaupallinen kuin nyt. Myynnillä on aikaisempaa suurempi merkitys.

. Muutos tuntuu eritoten runoudessa. Kun Toivio julkaisi esikoiskokoelmansa Loistaen olet vuonna 2007, isot kustantamot julkaisivat vuosittain useita nimikkeitä lyriikkaa.

. – Sen jälkeen kustantamot ovat karsineet henkilöstöään isolla kädellä, ja on tapahtunut isoja fuusioita. Taloudelliset vaikeudet ovat heijastuneet julkaistavaan kirjallisuuteen. Runoutta julkaistaan entistä vähemmän.

. – Kirjailijoilla on myös entistä suurempi paine, että on oltava kiinnostava brändi, selkeä ostettava henkilö. Tämä on muuttunut voimakkaasti kymmenen viime vuoden aikana. Huomiosta kilpaillaan todella paljon.

. Taitekohdaksi Toivio poimii vuoden 2007. Silloin Facebook alkoi saada laajaa jalansijaa.

. Toivio sanoo, että jos haluaa povata mitä kotimaisessa kirjallisuudessa seuraavaksi tapahtuu, katse kannattaa suunnata Ruotsiin.

. – Siellä tapahtuvat asiat tulevat Suomeen viiveellä, kuten esimerkiksi e-kirjallisuuden nousu osoitti.

. – Kirjailijat kirjoittavat entistä enemmän suoraan äänikirjoiksi. Se muokkaa kirjallisuutta. On tehtävä yksinkertaisempi narratiivi ja selkeämpiä rakenteita. Kielellisesti haastava ja moniulotteinen kirjallisuus kärsii.

. Kuten pienkustantamoiden ja esimerkiksi lavarunouden nousu on osoittanut, kirjallisuuden kaupallistuminen ei ole syönyt runoudelta sen elinvoimaa. Runous rönsyää ruohonjuuritasolla.

. Toivio oli perustamassa runoutta julkaisevaa yhteisöllistä kustantamoa Poesiaa vuonna 2010. Hän sanoo, että eräs tärkeä syy Poesian perustamiseen oli kirjallisuuden monimuotoisuuden ylläpitäminen.

. – Monimuotoisuus on kirjallisuuden laadun tae. Runous on kielen tutkimista ja elinvoimaisena pitämistä. Mitä monimuotoisempaa kirjallisuus ja runous on, sitä erilaisimpia ihmisiä ne tavoittavat ja puhuttelevat. Kaupalliset intressit eivät saa määritellä kirjallisuutta, muutenhan lukisimme vain sitä mikä myy. Siis dekkareita ja jääkiekkoilijoiden elämäkertoja.