Seinäjokelainen Heikki Kallio hurahti yllättävään harrastukseen 16 vuotta sitten – ”En tiedä, kumpi pitää tästä enemmän, minä vai koirat”

Suomessa järjestetään agilityn MM-kisat tänä syksynä. Seinäjokelainen Heikki Kallio on jo varannut kisoihin liput ja asuntoautopaikan. Mukaan lähtee myös vaimo.

. Kallio innostui vauhdikkaasta koiraharrastuksesta noin 16 vuotta sitten kääpiöpinseri Doriksen tultua taloon. Tällä hetkellä Kallio kisaa pikkumini-luokassa yorkshirenterrierien Olgan ja Urhon kanssa.

. – En tiedä, kumpi pitää harrastuksesta enemmän, minä vai koirat, Kallio pohtii ja nauraa.

. Kisoissa hän käy noin joka toinen viikonloppu. Joskus kisareissu on vienyt ulkomaille. Kallio on käynyt koirien kanssa kisaamassa muun muassa Ruotsissa. Moni asia on vuosien aikana muuttunut.

. – Radat ovat muuttuneet huomattavasti vaikeammiksi, Kallio arvioi.

. Toinen muutos on tapahtunut palkinnoissa.

. – 10–15 vuotta sitten annettiin palkinnoksi aina pokaaleja ja mitaleja, mutta nykyään suositaan lahjakortteja.

. Tavaraa tulee niin paljon, että Kallio lahjoittaa osan eläinkaupan kautta hoitokoirille. Kotona palkintokaappi pullistelee pokaaleista ja mitaleista.

. 65-vuotias mies jäi eläkkeelle vuoden alussa. Hän ehti tehdä autonkorjaajan töitä 45 vuoden ajan.

. – Harrastus takaa ainakin, että on jotain tekemistä, eikä tule katsottua liikaa televisiota.

. Kallion mielestä agilityssä parasta on onnistumisen tunne ja mitalit. Kerran viikossa hän suuntaa agilityharjoituksiin.

. – Urho ja Olga käyvät vain kilpailuissa. Ne ovat jo sen ikäisiä, että kaikki, mitä on opittavissa, on jo opittu.

. Agilityä hän harjoittelee kääpiöpinseri Pipsan kanssa, joka on koirista nuorin. Yorkshirenterrieistä Urho on yhdeksän vuotta ja Olga kuusi. Kallio aikoo harrataa lajia myös jatkossa.

. – Pipsa täyttää puolitoista vuotta kesällä ja pääsee sitten kisaamaan. Enemmin minä lopun kuin se, Kallio arvelee ja nauraa.

. Kallio kuuluu Lakeuden Agilityurheilijoiden vanhimpiin ohjaajiin. Nuorimpia kilpailijoita on 10-vuotias Amanda Kaipio . Hän kisaa valkoisenpaimenkoiransa Freyan kanssa.

. Kaipio innostui lajista isoveljensä Juuson esimerkistä. Juuso Kaipio kilpaili aiemmin Freyan kanssa ja nyt hänen parinsa on tämän 2,5-vuotias tytär Mini. Siinä kun Freya on rauhallinen ja nöyrä, vilkas Mini on toista maata. Äiti Heidi Kaipio kertoo, että Freya on Amandalle hyvä pari, sillä koira tottui agilityyn jo Juuson kanssa. Tämä on tärkeää, sillä koira kuuluu säkäkorkeudeltaan suurimpien sarjaan. Hankalin kohta radassa on Freyalle putket, sillä se haluaisi niihin aina kun mahdollista.

. – Pitää sanoa tiukasti. Jaloilla ja käsillä näyttää, Amanda Kaipio kertoo koiran ohjaamisesta.

. Hänen mielestään parasta lajissa on, kun saa olla koiran kanssa.

. Agility vaatii koiranlukutaitoa ja radalla saa ohjaajakin juosta. 16-vuotias Inka Seppelvirta harrastaa lajia Wicca-bordercolliensa kanssa.

. – Pitää hahmottaa omaa kehoaan, miten päin on, hän kertoo.

. Seppelvirran mukaan Lakeuden Agilityurheilijat ry:ssä on nuoria melko vähän.

. – Meidän seurassa nuoret otetaan kuitenkin hyvin mukaan ja kannustetaan.

. Kiitosta saa myös seuran iso koiraurheilukeskus.

. Fakta: Agilityssä on koirille vauhtia ja esteitä . Agilityssä ihminen ohjaa koiran tuomarin suunnittelan radan läpi mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti.

. On olemassa kaksi ratatyyppiä, agilityrata ja hyppyrata. Radalla on yleensä 12–20 estettä.

. On avoin kaikille koiraroduille ja sekarotuisille koirille.

. Agility kehitettiin 1970-luvulla Englannissa. Lajin tarkoituksena on kehittää koiran toimintakykyä ja älykkyyttä.

. Yleensä agilityssä sarjat jaetaan koiran säkäkorkeuden mukaan. SM-kisoissa omat sarjat on myös ihmisten iän mukaan.

. Pikkumini-koiran säkäkorkeus on alle 28 senttiä, minin alle 35 senttiä, medi-koiran säkäkorkeus 35–42,99 senttiä, minimaksin 43–49,99 senttiä ja maksi-koiran 50 senttiä tai yli.