Vaasalainen ehdolla vuoden artesaaniksi, Mia Lorenzin vaatemallisto syntyi ilman ainuttakaan hukkapalaa

Vaasan Sundomissa asuva Mia Lorenz rakastaa merenjäätä.

. – Meri ei ole ikinä samanlainen. Varsinkin kevätjää on hieno, kun jäänpinta sulaa ja siihen muodostuu erimuotoisia laattoja ja jääpaloja. Tähän vyöhön olen saanut inspiraation juuri jäänpinnasta, Lorenz kertoo ja silittää keitetystä villasta tehdyn vyön pintaa.

. Vyö kuuluu Aina-mallistoon, jonka vaatteet ovat syntyneet niin sanotulla nollahukka-periaatteella.

. – Ideana oli saada kaavat niin pieneen tilaan, että mahdollisesta kangashukasta olisi helppoa tehdä jotain muuta. Onnistuin tekemään kaavat niin, että koko kangas on hyödynnetty malliston vaatteissa.

. Lorenz on ehdolla Vuoden artesaani -kilpailussa, joka on tarkoitettu kuluvan vuoden aikana käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksista valmistuneille tai valmistuville oppilaille. Kilpailun raati on valinnut kolme finalistia. Lorenzin lisäksi kilpailun voittoa havittelevat Jonne Lindholm Turusta ja Marko Seppälä Raumalta. Voittaja selviää 16. marraskuuta Tampereella Suomen kädentaidot -messujen avajaisissa.

. Raati arvostaa Lorenzin mallistossa erityisesti hukkamateriaalin minimointia. Raati luonnehtii Lorenzin suunnittelemia vaatteita kauniiksi ja hyvin istuviksi.

. – Hyvin muotoillussa sekä ajattomissa vaatteissa on nähty paljon vaivaa ja niissä on onnistuttu hienosti zero waste -menetelmän kanssa. Tuotteet ovat jätteettömiä ja niiden hukkaprosentti on 0, raati arvioi.

. Viime keväänä Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vaatetusalan artesaaniksi valmistunut Lorenz on otettu raadin arviosta.

. – Tämä on kunnia. Raati on saanut ajatuksestani kiinni. Näin sen eteen paljon vaivaa.

. Lorenz pyöritteli ideoita mallistostaan useita kuukausia. Ajatustyö kannatti, vaikka välillä vaatteiden suunnittelu vei 18-vuotiaan yöunetkin.

. – Saatoin yöllä herätä johonkin ideaan. Onneksi sain kirjattua ne paperille. Pidin sänkyni vieressä muistikirjaa.

. Lorenzilla mustakantinen muistio kertoo viime syksynä alkaneen työprosessin eri vaiheet. Sivuille piirretyt kynänvedot muuttuivat pikkuhiljaa ideoista toteuttamiskelpoisiksi kaavoiksi.

. – Nollahukka-menetelmä on vaikea, koska useasti niiden suunnittelussa ja toteutuksessa joudutaan luopumaan istuvuudesta, kuten istutetusta hihasta. Itse halusin suunnitella ehdottomasti myös hyvin istuvia vaatteita, joissa on esimerkiksi rintamuotolaskoksia.

. Lorenz ei osaisi elää ilman käsitöitä. Jo pienestä pitäen hän on neulonut, virkannut ja valmistanut nukkeja. Lorenz ammentaa inspiraatioita luonnosta, erityisesti merestä ja metsästä.

. Aina-malliston värit sininen ja musta edustavat vaatteissa ja laukussa klassisuutta, jota Lorenz on maustanut oransseilla perhoskoruilla, jotka on valmistettu paperista ja cab coating -lakasta. Mian isosisko Lea kuvasi perhosen, joka koristaa nyt erikokoisina hiuspinneinä, rintakoruna ja sormuksena.

. – Huomasin viime vuonna, että perhosia ei enää näe kovin usein ilmastonmuutoksen takia. Toivon, että ihmiset muistaisivat korujen avulla, minne nämä erikoisen kauniit eläimet ovat menneet.

. Lorenz hakeutui Ikaalisiin opiskelemaan vaatetusalan artesaaniksi peruskoulun jälkeen. Oppilaitos ja sen opettajat olivat Lealle tuttuja, sillä hänen isänsä on opiskellut samassa paikassa soitinrakentajaksi.

. – Päätin jo 12-vuotiaana, että minäkin pyrin Ikaalisiin. Muutin 16-vuotiaana pois kotoa ja asuin yksiössä. Olihan se aikamoista huolehtia itse kaikesta.

. Viime vuoden keväänä Lorenz lähti vaihto-opiskelijaksi Saksaan. Hän työskenteli Stuttgartin kaupunginteatterin ompelimossa. Kolmen kuukauden pesti osoittautui mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi, koska työympäristö oli erittäin hierrarkinen.

. Vaikka Mian äidinkieli on saksa, teitittely saksaksi tuotti toisinaan päänvaivaa. Toisia kun piti teititellä, ja osaa väestä sai sinutella. Myös työnjäljen odotettiin olevan millintarkkaa.

. – Ommel ei saanut olla milliäkään väärässä paikassa. Toisinaan työni oli ojentaa ompelijalle nuppineuloja. Sekin oli todella tarkkaa puuhaa.

. Saksalaiset yllättyivät Lorenzin kaavoitustaidoista, sillä sikäläiset ompelijat eivät hallinneet niiden tekemistä.

. – Opiskeluvaihto oli todella antoisa. Opin Stuttgartissa, miten saumurilla saa kauniin reunan, ja miten saksia käytetään. Nyt tiedän myös, että saippuapala toimii oivallisesti räätälin liituna.

. Tällä hetkellä Lorenz toimii Vaasan kaupunginteatterin ompelimossa kiireapulaisena. Hän valmistaa asuja tuleviin ensi-iltoihin. Iltaisin Mia Lorenz astuu kulisseista parrasvaloihin, sillä hän tanssii Myrskyluodon Maija -musikaalissa.