Västervikin huvilatiellä omakotitalon viistosta katosta roikkuvat renkaat heiluvat vielä. Eivätkä ne heilu tuulesta, vaan Marja Ekmanin, 88, uskomattomasta innosta tarttua renkaisiin heilumaan vielä lähes 90-vuotiaana.
Keittiön pöydän ääressä istuva, Ekmanin 50 vuotta tuntenut Pirkko Heikkinen, 86, seuraa tarkasti ystävänsä heiluntaa, mutta hän ei renkaisiin koske. Hän painelee rannikon tuulisessa säässä pyörällä kymmeniä kilometrejä, käy kuntosalilla, ui, vesijuoksee ja jumppaa vedessä yhteen putkeen monta tuntia.
– Siihen menee koko päivä, kun lähden aamulla ja tulen vasta iltapäivällä, Heikkinen kertoo.
Venytyksiä sängyssä
Sepelvaltimotauti ei estä Marja Ekmania jumppaamasta. Joka päivä pitää saada syke nousemaan, mutta hän ei saa rasittaa sydäntään liikaa.
– Minulla on puolen tunnin pilatesohjelma, jota teen joka toinen aamu. Sen päälle trampoliinia, renkaita ja palloa. Trampoliinilla pidän kiinni puolapuista ja teen tasa- ja käännehypyt, Ekman kuvailee.
Liike on molemmille elämäntapa, ei suoritus. Heikkisen viikko rytmittyy uimahallin ympärille.
– Aloitan jo venyttelyllä, ennen kuin nousen sängystä ja pyöräilen joka paikkaan. Tänäänkin tulee melkein 30 kilometriä, eikä ole sähköpyörä, hän lisää napakasti.
Ekman näyttää seuraavaksi miten hän tarkastaa, onko sohvan alla pölyä. Hän menee suurelle jumppapallolle selkä kaarella ja vie päänsä lähelle lattian rajaa, jotta näkee matalan sohvan alle.
– Ei se kunto parane sohvalla makaamalla, Ekman toteaa ja näyttää samalla, miten lattialta noustaan ylös ilman käsien apua.
– Ei mitään liioittelua, mutta joka päivä pitää vähän liikkua, Heikkinen muistuttaa.
Liikkuminen siirtyy perintönä
Teräsmummojen miehet olivat vuonna 1960 Rooman olympialaisissa telinevoimistelussa. Eugen Ekman voitti hevosella kultaa ja Kauko Heikkinen oli kahdeksas. Marja Ekman voitti itse Suomen mestaruuksia eri telineillä sekä naisten neliottelussa Turun Urheiluliiton väreissä. EM-kisoissakin hän kävi Romaniassa vuonna 1957.
Myöhemmin naiset olivat työkavereita, kun heidän miehensä perustivat Offset-Monistus Ekman & Heikkinen -nimisen yrityksen Vaasaan. Marja Ekman oli Ekman Systemsissä ja Pirkko Heikkinen Offsetin puolella.
– Lapsuudenperheestäni kaikki liikkuivat aktiivisesti, ja äidistäni olisi tullut jumppamaikka, jos olisi ollut rahaa opiskeluihin. Lapseni, lapsenlapseni ja heidän lapsensa harrastavat monipuolisesti liikuntaa, Heikkinen iloitsee.
Myös Marjan ja Eugenin lapset ovat liikkuneet ja liikkuvat yhä aktiivisesti.
Molemmat teräsmummot kehuvat, miten säännöllinen liikkuminen tuo vireyttä, jaksamista ja hyvää mieltä. Ekman kuuluu tanssiryhmään, joka esiintyy palvelutaloissa ja harjoittelee säännöllisesti.
– Meidän Vasamattarien tanssiryhmämme nimi on Tanssin iloa plus 75, mutta keski-ikä on jo yli 80. Se on varsinaista aivojumppaa, kun pitää muistaa vaihtuvat koreografiat, Ekman kertoo.
Heikkinen on joutunut viime vuosina hieman kuuntelemaan kehoaan tarkemmin.
– Teen sitä, mitä pystyn. Välillä voi huipata, niin pitää olla järkevä. Mutta liikkuminen ei lopu, hän vannoo.
Terveellistä ruokaa
Kevätaurinko paistaa kirkkaasti keittiöön ja vieressä olevalle lasiterassille, jossa Ekmanin kymmenet tomaatin- ja kurkuntaimet ovat jo puolen metrin korkuisia. Pian ne pääsevät uuteen kasvihuoneeseen.
– Syön paljon itse kasvatettua ruokaa. Se on terveellistä, ja puutarhassa möyriminen on myös liikettä, Viipurissa syntynyt ja sieltä evakkona kaksi kertaa lähtenyt, Ekman muistuttaa.
Radio on päällä ja sieltä tulee mukavan viihdyttävää musiikkia. Ekman alkaa pyörähdellä olohuoneesta keittiöön ja samalla koskettaa käsillään keittiön tasoja ilman millinkään horjumista. Kehon koordinaatio on tikissä. Myös keski-ikäiset ja lapsetkin voivat kokeilla tehdä saman perässä.
– Tämä on hyvä tasapainoliike, jota voi tehdä, kun valssi soi, Ekman valaisee.
Heikkinen on laskenut Alpeilla ja Dolomiiteilla jo vuosia. Koko viikko kuluu Italian pitkissä rinteissä aamusta iltaan, vaikka muualla hän ei enää laskettele.
– Se on selkäytimessä. Kun lähtee rinteeseen, niin se tulee sieltä, Heikkinen sanoo.
Teräsmummot nauttivat elämästään terveinä ja antavat helpon ohjeen.
– Pitää tehdä sitä, mikä pitää kunnossa. Ei se sen kummempaa ole, Ekman kiteyttää.
– Ja jatkaa eteenpäin. Vaikka tulisi mitä, niin ei jäädä paikalleen, Heikkinen lisää.
